Ananasliina pirtin pöydällä
Tarkoitus on oppia nauttimaan siitä, mitä on annettu. Mutta yhtä edellistä keikkaa ei voi kuin nauraa ja melkein itkeä jälkeenpäin. Älyä peliin olisi tarvittu kaikille ravintolan asiakkaille. Keikkani alkoi ja jonoakin oli jo jonkin verran kertynyt. Seuraavana lauluvuoroon tuli herra leijonanmieli, joka otti mikin ja kysyi mihin lauletaan? Et voi olla tosissas kysyin. Seuraavaksi mies katsoi näyttöä ja kysyi minulta että katsonko telkkaria työaikana? Mun oli pakko ottaa toinen mikki ja kuuluttaa kaikille pieni infopaketti. Tämä on mikki, siihen lauletaan. Tässä on näyttö, mistä laulun sanat tulevat. Onko vielä kysyttävää? Tokaisin. Jatkoin vielä, että minulla on itselläni yksi kysymys. Kysyin laulamaan tulleelta herralta, että kastunko jos menen sukeltamaan? Mies alkoi tosissaan miettiä kysymystäni ja sanoi sitten, että jos sulla on märkäpuku... En jaksanut enää. Laitoin miehen kappaleen soimaan ja menin kahville, minulla on oikeus. HUOM! Illan ensimmäinen laulaja. Tämän höhlän kappale loppui ja minä olin saanut kerättyä itseni ja asettunut elämääni takaisin.
Tuli naisen vuoro...EEEIIIII!!! Räikeät väriyhdistelmät kiljuivat heti huomiota... Se oli kuin ananasliina pirtin pöydällä. Nainen tuli viereeni isosti hymyillen ja antoi ison halauksen. Täti yllätti minut myös mansikoilla, sillaisella pienellä rasialla. Olin paikalla mutta en läsnä, ehdottomasti ehkä. Kiitos ja mikki käteen ole hyvä, sain sanotuksi. Kun toinen avaa suunsa ja alkaa laulamaan, se on joskus kuin potku naamaan. Meinasin tukehtua mansikkaan kun mutustelin niitä siinä vieressä. Hän oli niin onneissaan, kun lauloi, ettei saanut henkeä. En tohtinut ruveta irvistelemään ja nauramaan. Seuraavaksi aukesi viagraväylä, kun peräjälkeen tuli viimevuosisadalla eläkepäivät aloittaneet herrat ja rouvat. Tuli taas pieni heikko hetki kun ajattelin, ettei tätä peliä varmaan pari snapsia pahentaisi. Kun viimeinenkin museokamaa edustava oli laulanut, päätin itse vetää oodin surkeille juhlille. Lauloin lauluani, kun siihen tanssimaan tuli muutama hormooniviidakossa elävä rouva. Yksi heistä, rouva suorasuu alkoi vokottelemaan minua oikein kunnolla. Tämä oli kuin metsäkana kivellä, joka yritti pitää tasapainonsa, ettei kaatuisi naamalleen maahan. Tämä oli yö ilman armoa. Nämä ovat sitä hämyisten iltojen iloja, kun henkistä ruoskaa tarjotaan maagisella otteella. Nuoret etsii rajoja mutta nämä nitrodiskoa jytäävät vanhemmat rouvat ylittävät niitä. Ojensin yhdelle jytäävistä rouvista vesituoppini ja sanoin, "FÖR DIN HÄLSA" ja menin hakemaan uutta tuoppia itselleni. 
Takaisin tullessani pistin uudenlaista musiikkia soimaan ja taas jytää. Tanssilattia oli jälleen täysi. Niinhän se menee, että soppa kiehuu, kun vesi on tarpeeksi kuumaa. Ilta alkoi jälleen olla lopuillaan ja puumaoutlet tyhjentyi melkein itsestään, kun alkoi uni tulla poskelle kirjaimellisesti. Kuuntelin siinä vielä muutaman muumimaisen filosofian kahdelta pariskunnalta, ennen kuin aloin pakata kamoja. Tässä kohtaa iltaa sanon itselleni horioppia ja hyvää yötä!