Kesärallista jännäkakkaan
Avasin backstage oven ja siinä ne oli, BUM BUM. Maailman suurin munakokoelma, seitsemän äijää kalsareissaan istui pitkällä penkillä. Isot haara-asennot ja osa miehistä antoivat toisilleen isoja haleja. Ajattelin mielessäni; hurja, ihana ja intensiivinen. Mukava ilta siis tiedossa. En voi kuin toivoa, että minulla riittää kärsivällisyyttä koko illaksi.
Yksi munakokoelman taistelijoista tallusteli minun viereeni ja pyysi minulta kappaletta laulettavaksi. Katsoin järkälettä kuin jakomielitautinen peura ja sain vaimealla ja tärisevällä äänellä sanotuksi vain OK...
Joskus väsyttää, jos ei pääse fiilikseen kiinni ja joutuu väkisin hakemaan sitä. Helposti ajattelee, että miksi menin taas pistämään itseni tälle keikalle. Mutta onneksi se menee kyllä ohi, tuleehan se tekemisen riemu sieltä lopulta. Onneksi tämän kaltaisilla keikoilla minä tarvitsen vain kaksi asiaa, keskittymiskyvyn ja mielikuvituksen.
Huomasin illan edetessä kaunottaren paluun. Sama, joka oli edellisellä keikallani yhtä herraa narrannut. Sieltä se ravasi lavalle kuin myrskytyttö. Sain kuulla kunniani, koska en ollut soittanut edellisellä kerralla hänen lemppari kappalettaan. En voinut mitään. Oikea aivopuoliskoni tiesi mitä tehdä eli olla hiljaa mutta vasen puoli, ehei... ei oltu hiljaa. Vaan latasin suorilta seisomilta; tollasia poraavia toosia tulee ja menee, en voi ehtiä soittamaan jokaista v...un kesärallia mitä toivotaan. Nyt pidät sen varaventtiilin kiinni ja menet istumaan paikalles nauttimaan ton juotavas ja rauhoitut. Sitä niittää, mitä kylvää. WHAAT... Mitä äsken tapahtui? Soitin seuraavaksi hänen kappaleensa. Raajani alkoivat puutua ja pakki meni sekaisin. Ei muuta kuin suunta kohti hotelli helpotusta.
Tulin takaisin lavalle penaali riekaleina, jännäkakan suuren syöksyn vuoksi.
Sain muuta ajateltavaa, kun laulamaan asteli kaksi herrasmiestä, toinen luultavasti sinkku, koska käveli lavalle mahtaillen kuin nuori pukki. Toinen herra taas oli iäkkäämpi ja selvästi aviossa. Olotila tällä herralla oli kuin vanhalla pässillä. Suunnattoman vihainen mutta siltikään ei uskalla ilman lupaa edes lavalle nousta.
Ilta oli edennyt melkein muuttumattomana eteenpäin kun huomasin yhdessä pöydässä kaverusten pelleilevän olutpullolla. Olin kuin mentalisti ja tiesin tarkalleen mitä seuraavaksi tapahtuisi... JA KYLLÄ... Iskevä kiskontatyyli, kun kaveri huikkasi pullon niin kovaa huulille, että hammaskartalta katosi puolikas hammas. Sieraimet täynnä olutta ja verta, tämä kaveri nousi pöydästä ja ulvoi kuin mikäkin kiimainen pöllö. Tuo kaverusten pulloleikki tapaturma oli toiselle kaverille sillainen kyyneltulvan laukaisija, että luulisi menevän muutama päivä ennen kuin tuo kaveri lopettaisi ulvomisen.
Vielä kerran katsoin kelloa ja odotin valomerkin tuloa.
Oltiin saatu tuo ulisija lähetettyä kohti ensiapua, kun eteeni astui lavalle laulamaan pedon muotoon valettu, ylisuuret vahatut viikset omaava ja siittiöt tappavat housut jalassa oleva kaiffari. Tämän tyypin mielen synkkä puoli paljastuu minulle, kun tämä rikkaan perheen pelle, rupeaa minulle avautumaan pukeutumisesta. Kaveri sai laulaa kappaleensa, jonka jälkeen avautuminen jatkui. Muttei kauan kun paikan järkkäri oli kuullut tuo kaverin lätinän. Järkkäri laahusti hitaasti lavalle kaverin taakse, otti minulta mikin ja latasi sillä kaveria yläselkään niin että kajareista kuului vaimea kumahdus. Järkkäri otti pillihousupelleä niskasta kiinni ja talutti ulos.
Minä taasen otin mikin ja toivotin kaikille hyvää yötä ja turvallista kotimatkaa.
