Muistin mustat aukot
Niin kuin aiemmin lupailin kertoa, kuinka sitä glögiä juodaan, niin pienistä mustista aukoista minun aivoistani kaivelin tapahtumia laivalta.
Meno terminaaliin meni rakkaan vaimoni saattelemana. Yhtään olutta siinä ei vielä maisteltu. Terminaalissa laivan lähtöä odotellessa siinä muutama olut taisi kiduksiin livahtaa. Vihdoinkin portit avautuivat ja sankka mammuttilauma rynni kuin hulluille päiville konsanaan, kohti omia hyttejään. Aaah... Hytin ovi ja kortti ineen ja naks olin hytissä. Oli pakko istuutua, koska tuo ihmispaljous ja loputon känniteini meteli otti jo nyt aivoon.
Suuntasimme kohti buffettia, jossa meillä oli varattuna ruokailu. Menimme pöytiimme, johon meidän rytmiryhmä oli sijoitettu. Ja sitten ei muuta kuin ruuan hakuun, no ei ihan vielä. Hain muutaman lasin viiniä ja sitten vasta ruokaa, tärkeysjärjestys ennen kaikkea.
Siinä sitten syötiin ja juotiin, no enimmäkseen juotiin, mutta hauskaa siellä oli. Juteltiin, heiteltiin huulta ja huudeltiin vieraisiin pöytiin. Ruokailu aika alkoi olla päätöksissä kun kävin ennen sitä vielä hakemassa kymmenennen lasin viiniä ja kävin hotellihelpotuksessa. Siinä vaiheessa ei vielä alkomaholi vaikutellut. Tulin ravintolaan takaisin päin kun törmäsin tämän vuoden tangokuninkaaseen, en tunnistanut kaveria mutta hän heitti kaverilliset morot. Siitä hölmistyneenä takaisin ravintolaan ja kiskaisin viinit kurkusta alas, josta sitten lähdimme kohti tax-freetä ostamaan menolientä. Tax-free myymälän edustalla törmäsin uudelleen tuohon tangokunkkuun, joka oli tax-freessä käynyt hakemassa hieman rohkasua illan keikkaa varten ja toki hieman jälkimeininkiä varten myös. Huikkasin kaverille että kunkkuhan se siinä. Jos jollain jäi vielä epäselväksi kuka tuo kaveri on niin Teemu Roivainen on tangokuningas 2014. Vaihdoimme kuulumisia ja lupaili jatkoja keikan jälkeen.
Tässä kohtaa muistini alkaa temppuilla, olimme kuitenkin hytissä naukkailemassa kuin mitkäkin teinit alkuhumalaa, josta suuntasimme kohti karaoken kaunista maailmaa. Luvassa oli hurmaavia esityksiä. Meistä suurinosa lauloi mutta muistikuvaa mulla ei ole enää tästä kohtaa, muuta kuin laulun jonka "lauloin" oli aivan kauheaa aasin huutoa. Vaihdoin rytmejä lennossa ja muutenkin tv, josta piti sitä laulun tekstiä lukea, en nähnyt kuin yhdellä silmällä. Omin voimin kuitenkin sain biisin vedettyä, enkä ollut tyly karaokevetäjälle vaikka teksti meni liian nopeasti ja mikki oli liian hiljaa ym ym... Olisin itse ollut itseni painajainen jos olisin tullut omalle keikalleni.
Loppu ilta onkin sitten kuvin, huonon muistini vuoksi.
Seuraavan aamun muistikuva on kun heräilen suihkun lattialta, joka on vielä päällä. Olin kuulemma ollut siellä pari tuntia, no olen ainakin puhdas tokaisin ja pomppasin pystyyn ja kuivasin itteni sekä laitoin vaimonhakkaaja paidan päälle. Kuvassa olen kuin juoppohullun päiväkirjasta ja ilme kertoo että sata salamaa tosiaan iskee tulta. Oli kuulemma aika hoitaa itteni aamupalalle. YÖÖÖÖÖÖK... Ei maistu, no menin silti. Pieni siistiytyminen ennen sitä. Kuin yö ja päivä.
Aamupala ja aamupala... Siis lounas, ja niin kuin näkyy haarukalla olen hieman sivaltanut muusin pintaa yksi haarukallinen muusia ja yksi lihapulla meni kiduksiin. En ollut ruokaillessa ihan teräsmies kunnossa. Oli kunnon haaste istua myös penkeillä kovan merenkäynnin vuoksi.
Jossain kohtaa päästin aika mojovan pierun, johon seurassani ollut kaverini havahtui muiden ihmisten kanssa. Katsoin kassoille ja tokaisi hieman kovaan ääneen, EN SE MINÄ OLLUT! Se oli kaasuparoni.
Ruokasession jälkeen menimme hyttiin, jossa valmistauduttiin sauna sekä allasosatolle siirtymiseen. Sinne pääseminen tuotti sitten taas omat päänvaivat. Olisi pitänyt olla joku suunnistuksen euroopanmestari, että sinne olisi heti löytänyt. Piti etsiä ensin oikea suunta mihin mennä sen jälkeen oikea kerros mistä pääsi allasosastolle ja oikeasta kerroksesta hissillä paikkaan jota oltiin etsitty kissojen ja koirien kanssa. Mutta auta armias kun sinne päästiin olutta kiitos ja poreet päälle.
Tämä kaikki oli meidän.
