Sioillakin paremmat käytöstavat
Olipa kerran Suomi, jossa kaikkia ahdisti ja rahat oli loppu. Tehtaan piipuista tuprusi ei yhtään mitään ja taajaman kadut kaikuivat tyhjyyttä.
Olo oli kuin risupartakaverilla autiolla saarella. Ravintola oli hiljainen...liian hiljainen. Kun kävelin esiintymislavalle tai lavalta pois, kenkien kopinan saattoi kuulla jokainen. Oli kuin astelisi kirkossa, kovalla pohjalla olevaa väylää pitkin alttarille.
Oloni oli tosi huono, vähän kipeän oloinen. Olin kuin ameba, joka ei tiennyt mitä pitäisi tehdä.
Nyt mennään metsään ja kovin, ajattelin. Ihan okei, tää on tätä, keikkailevan ihmisen elämää. Ei muuta kuin liskotanssilla kohti esiintymislavaa ja pikku-show meininki päälle kouralliselle määrälle ihmisiä.
Ihmisiä alkoi virrata paikan päälle, myöhemmin illan hämärtyessä ja ihmisillä oli hyvä meininki. Mitä paremmin sen teen, sitä enemmän ihmisiä kiinnostaa. Aloin speakata mikkiin ja en tiedä mikä mulle tuli. Multa alkoi tulla sillasia aivopieruja ettei ole tosi. Entiennyt mitä siihen mikkiin olisi pitänyt sanoa. Mumisin siihen jotain ja sitten pitkä väli, koska ei aivoista tullut minkäänlaista singnaalia mitä pitäisi sanoa. Tokaisin lopuksi vaan että... Jooo... Ei mulla muuta, ja laitoin musan päälle. Tämän olisi vielä kruunannut se, jos minulla olisi ollut ainoastaan c-kasetti soitin mistä soittaa musiikkia.
Ilta pimeni ja eteni niin kuin naurettava syksy yleensä etenee. Eteeni tulee kaveri joka luulee omaavansa hyvän esiintymistaidon ja laulutaidon. Pyytää kappaletta ja pääsee kohta laulamaan. Tulee kaverin vuoro ja minulla, kapinallisella bloggarilla on "takataskussa" tälle keskiluokan käyttäytymisen omaavalle työrukkaselle, pieni jäynä. Laulun jälkeen kiitin laulusta ja tokaisin kappaleen sopivan hyvin tähän sienikauden loppuun ja notkeilla nivelillä lavapresenssistä olisi voinut saada kommentin; Ei huono.. Jorma Uotista lainaten.
Myöhemmin illalla sama kaveri uhoili pöydässään. Lavalla laulavan henkilön ollessa tämä hyytelöaivo, joka on varmaa vuohen sukua, huuteli ja oli tulossa lavalle luullen osaavansa paremmin kyseisen kappaleen. Samassa pöydässä istuvat repivät ja pitivät kaveria paikoillaan ettei tämä villikalkkuna pääsisi lavalle. Menin kaverin luo, hieman väsyneenä mutta ärtyneenä. Sanoin; Tämä juttu on nyt näin... samassa kaveri alkoi mulle avautumaan. Mistä sait ton koin syömän villaliivin, sopersi kaveri. Ja minähän en kauaa kuuntele tuollaista, joten Teukka latasin täysiä. Neuloin itse Saatana. Sioillakin on paremmat käytöstavat kuin sinulla. Jos tuo sinun käytös ei ala toimia pantomiiminä se on pommin varma, että tämä sotapäällikkö ei jätä sulle minkäänlaisia muistijälkiä tästä illasta. Otin hieman lisää happea ja tokaisin muille pöydässä istujille, jotka katsoivat minua kuin olisin tehnyt jonkinlaisen yliluonnollisen tempun heidän kaverilleen.; nyt pidätte tämän hämähäkkiheikin käytöksen kurissa.
Ei iltaa ilman häiriköitä, sitä se vaan on. Ei muuta kuin peace and one love for every one.