Tsekkiläinen paskamaha
Katu oli tyhjä, vain puinen saluunankyltti heilui hiljaa tuulessa, päästäen joka heilahduksella ilmoille hiljaisen narinan. Hiekkapölyn pieksämät lautaseinät, ja hiekan päällystämät talojen ja liikkeiden kuistit, huokuivat hylättyä autiutta. Irronneet laudat ikkunan pielissä, korjaamatta jääneet ja tipahtamaisillaan repsottavat ulkoportaat, katkennut tolppa erään talon kuistin kulmassa ja keskellä katua makaava puhkiruostunut ämpäri, jossa näytti olevan myös muutama luodin reikä, kertoivat kaikki samaa autiuden tarinaa. Vilkas ja elinvoimainen kaupunki ei olisi ollut näin hiljainen edes meksikolaisen siestan tai kaupungin johtajan hautajaisten aikana. Tämän kaupungin elämä oli pysähtynyt, tai pysäytetty. Kun ratsastaja astui saluunaan, siellä oli aivan hiljaista. Kaikki katsoivat ovelle syvän hämmästyksen ja epäilyksen täyttämin silmin. Baaritiskin takana seisova baarimikko oli pysähtynyt paikoilleen, likainen liina yhä tuopissa, jota hän oli ollut pyyhkimässä.
Kerron tämän sittenkin ei mun länkkäri fantasiana.
Ajoin Ypäjän keskustaan, siellä ei ollut ketään. Ravintolan edustalla oli muutama auto, terassilla oli jouluvaloin koristeltu kuusi joka oli ottanut muutaman oluen liikaa, nojaten vinossa kuusenjalassa. Tien vieressä oli katkennut liikennemerkki, josta tuli korvia viiltävä ujellus kun tuuli meni putken sisälle ja ulos. Tämänkin liikennemerkin on varmaan rikkonut joku traktoriteini kahden promillen humalassa, kun on harjoitellut paskaringin tekemistä.
Astuin ravintolaan sisään, moikkasin kaikkia asikkaita, joita oli yhden käden sormilla laskettavissa. Menin tiskin taakse moikkailin kahvia ottaessani työntekijöitä, jotka jaksavat olla aina niin iloisia ja positiivisia.
Laitoin kamat kasaan ja vein laululistat pöytiin. Ja sitten aloitetaan... ai niin eihän täällä ole ketään. Laitoin ysäri poppia soimaan ja päätin että koko ilta mennään tällä musatyylillä.
Meni tunti... meni toinen... ei ketään, menin taas viihdyttämään työntekijöitä. Vähän ajan kuluttua yksi heistä tulee mun eteen ja huutaa et, voi vittu tota tsekkiläistä! Otin vaistomaisesti askeleen taaksepäin ja ihmettelin et mist se oikein puhuu. Hän näytti minulle tuon miehen jota tsekkiläiseksi kutsutaan ja kertoi kuinka rasittava se on ja kuinka ketään ei sitä jaksa.
Menin takaisin lavalle, josko sieltä tulisi joku laulamaan. Meni tovi kun näin tämän tsekkiläisen mutkittelevan kuin käärmeen kusi erämaassa kohti minua. Matkallaan tormäsi vielä koristetukipaaluun, siihen se jäi pystyyn kuin paskannettu lapamato. Istuin sohvalla kun tämä herra tulee viereeni ja kysyy olenko karaokeisäntä? No olenhan minä, mitäs lauletaan kysäisin ja odottelin vastausta. Taisi tuossa törmäyksessä mennä jotkut piuhat solmuun kun äijä vaan tuijotti minua kuin halpaa makkaraa. Nousin sohvalta ylös ja sanoin tuolle miehelle, että kirjoita lapulle mitä haluat laulaa ja menin koneitteni viereen seisomaan. Mies toi vähänajan kuluttua mulle lapun, katsoin sitä hetken kääntelin eri asentoihin mutta ei se auttanut. Kasiala oli kuin lapsipornoa, siitä ei saanut mitään selvää. Kysyin herralta mikä kappale tämä on ja sain taas tyhjän katseen, johon kysyin uudestaan kysyin mikä tämä kappale on? Mun äänelle sopii Pate Mustajärven ja Leevin biisit, kun mulla on matala ja karhea ääni. Odotin innolla, että kuulen onko tämä sittenkin hyvä. Laitoin Leevin biisin soimaan...missä laulu, käännyin ja katsoin, ei saatana. Käänsin selän ja aloin hieman hymyillä. Biisi loppui ja laitettiin toinen perään. Sama jatkui, kunnes tämä perkeleen tsekkiläinen huutaa mulle, tää mikki on rikki. Käännyin ja sanoin sille, että jos et ole vatsastapuhuja niin ei se mikki siinä navan kohdalla toimi. Äijä oli kuin joku olis lyönnyt mulkulla otsaan, kun olin tämän sanonut ja otin mikin siltä pois. Kotvan kuluttua tämä samainen mies halusi taas laulaa, joten valittiin hänelle biisejä valmiiksi.
Hän lauloi ja lauloi, vaikkakin kaiuttimista ei kuulunut kuin tausta musiikkia johtuen mikin väärästä olinpaikasta. Kolmen kappaleen jälkeen sanoin miehelle, että pidän pienen tauon ja jatketaan sitten taas.
Makkis Pekkikset, punaasella majoneezilla. Oli muuten hyvveee...
Lähdin takaisin työpisteelle, kun näin jotain mikä sai mun vereni kiehumaan. Siellä se saatanan tsekkiläinen paskamaha istuu ja näpyttelee mun tietokoneeseen. Juoksin sen viereen ja aloin avautua...mitä vittua sä luulet tekeväs? Sulla ei ole mitään asiaa tänne! Nouse ylos! Nosta se eurolavas ylös siitä jakkaralta ja mene vi...un mun silmistä! Äijä jäi seisomaan mun viereen kuin kyrpä häissä, sama tyhjä katse mikä sillä on ollut koko illan. Työnsin sen pois siitä mun alueelta ja osoitin sohvia että tuonne istumaan vi...un mulkku.
Mua vituttaa niin paljon ettei veri kierrä. Hengittelin siinä syvään ja rauhallisesti, paskat se mitään auta. Aloin ajatella perhettäni se on asia mikä saa minut rauhoittumaan aina ja niin tälläkin kertaa se toimi.
Tsekkiläinen tuli baaritiskiltä alakuloinen ilme kasvoillaan minun luokseni ja kysyi koiranpentu ilme kasvoillaan saisiko vielä laulaa yhden laulun. No yhden laulat, sanoin ja etsittiin kappale, jonka hän halusi laulaa. Ennen laulua äijä teki viimisen virheen. Hei kloppi, hae mulle tuoppi vettä. Tää tsekkiläinen päätti mulle sanoa. Ja minähän takaisin, kuules vitun paskamaha, näytänkö minä baarimikolta. Otin oman vesituopin ja annoin sen tuolle ääliölle. Tsekkiläin katsoi minua hiljaa kuin mykkä paskalla. Kun kappale alkoi, tämä sankari sotkeutui mikin johtoon ja istui yli...KYLLÄ, ei ohi vaan yli jakkaran. Vedet lensi pitkin seiniä ja lattiaa, kaiuttimista kajahti kova tumahdus mikin osuessa lattiaan, kun tämä levisi kuin ankan paska pitkin pituuttaan lattialle.
Nostin äijän takaisin jakkaralle, kun oltiin saatu johdot äijän jaloista selvitettyä. Ja play niin saatiin kappale soimaan, sehän meni kuin aiemminkin eli navasta kuuluu ja paukkuu. Mikistä ei kuulu mitään mutta jumalauta ensimmäinen kerta vuoteen kun joku saa mikin kiertämään kaiuttimissa, vaikka volumet on melkein nollissa. AAAHHHH...
Kappaleen jälkeen menin järkkärille sanomaan, että vie tuon tsekkiläisen paskamahan ulos täältä. Ei siitä tuu enää juhlijaa. Niin homma hoitui ja tämä ilta sai mukavan lopun. Ennen valomerkkiä tuli vielä yksi laulaja, jonka otin ilolla vastaan ja osasi vielä ok:sti laulaa.
Tällainen ilta oli tuo perjantai. Tylsä mutta tapahtumarikas. Ei ollut ihmisiä liikkeellä näin jouluntiimoilla. Minulla alkoi joululoma, seuraavan kerran keikkailen uutenavuotena.
Lukijoille
PIPARIN TUOKSUISTA JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2015!