Tarkoitus on oppia nauttimaan siitä, mitä on annettu. Mutta yhtä edellistä keikkaa ei voi kuin nauraa ja melkein itkeä jälkeenpäin. Älyä peliin olisi tarvittu kaikille ravintolan asiakkaille. Keikkani alkoi ja jonoakin oli jo jonkin verran kertynyt. Seuraavana lauluvuoroon tuli herra leijonanmieli, joka otti mikin ja kysyi mihin lauletaan? Et voi olla tosissas kysyin. Seuraavaksi mies katsoi näyttöä ja kysyi minulta että katsonko telkkaria työaikana? Mun oli pakko ottaa toinen mikki ja kuuluttaa kaikille pieni infopaketti. Tämä on mikki, siihen lauletaan. Tässä on näyttö, mistä laulun sanat tulevat. Onko vielä kysyttävää? Tokaisin. Jatkoin vielä, että minulla on itselläni yksi kysymys. Kysyin laulamaan tulleelta herralta, että kastunko jos menen sukeltamaan? Mies alkoi tosissaan miettiä kysymystäni ja sanoi sitten, että jos sulla on märkäpuku... En jaksanut enää. Laitoin miehen kappaleen soimaan ja menin kahville, minulla on oikeus. HUOM! Illan ensimmäinen laulaja. Tämän höhlän kappale loppui ja minä olin saanut kerättyä itseni ja asettunut elämääni takaisin. Tuli naisen vuoro...EEEIIIII!!! Räikeät väriyhdistelmät kiljuivat heti huomiota... Se oli kuin ananasliina pirtin pöydällä. Nainen tuli viereeni isosti hymyillen ja antoi ison halauksen. Täti yllätti minut myös mansikoilla, sillaisella pienellä rasialla. Olin paikalla mutta en läsnä, ehdottomasti ehkä. Kiitos ja mikki käteen ole hyvä, sain sanotuksi. Kun toinen avaa suunsa ja alkaa laulamaan, se on joskus kuin potku naamaan. Meinasin tukehtua mansikkaan kun mutustelin niitä siinä vieressä. Hän oli niin onneissaan, kun lauloi, ettei saanut henkeä. En tohtinut ruveta irvistelemään ja nauramaan. Seuraavaksi aukesi viagraväylä, kun peräjälkeen tuli viimevuosisadalla eläkepäivät aloittaneet herrat ja rouvat. Tuli taas pieni heikko hetki kun ajattelin, ettei tätä peliä varmaan pari snapsia pahentaisi. Kun viimeinenkin museokamaa edustava oli laulanut, päätin itse vetää oodin surkeille juhlille. Lauloin lauluani, kun siihen tanssimaan tuli muutama hormooniviidakossa elävä rouva. Yksi heistä, rouva suorasuu alkoi vokottelemaan minua oikein kunnolla. Tämä oli kuin metsäkana kivellä, joka yritti pitää tasapainonsa, ettei kaatuisi naamalleen maahan. Tämä oli yö ilman armoa. Nämä ovat sitä hämyisten iltojen iloja, kun henkistä ruoskaa tarjotaan maagisella otteella. Nuoret etsii rajoja mutta nämä nitrodiskoa jytäävät vanhemmat rouvat ylittävät niitä. Ojensin yhdelle jytäävistä rouvista vesituoppini ja sanoin, "FÖR DIN HÄLSA" ja menin hakemaan uutta tuoppia itselleni.                                                                                                                        

Takaisin tullessani pistin uudenlaista musiikkia soimaan ja taas jytää. Tanssilattia oli jälleen täysi. Niinhän se menee, että soppa kiehuu, kun vesi on tarpeeksi kuumaa. Ilta alkoi jälleen olla lopuillaan ja puumaoutlet tyhjentyi melkein itsestään, kun alkoi uni tulla poskelle kirjaimellisesti. Kuuntelin siinä vielä muutaman muumimaisen filosofian kahdelta pariskunnalta, ennen kuin aloin pakata kamoja. Tässä kohtaa iltaa sanon itselleni horioppia ja hyvää yötä!

Kuka nyt haluaisi poistua kodistaan? Onhan se vaivalloista, kun täytyy miettiä mitä laittaa päälle ja vielä pitää jutella vieraiden ihmisten kanssa. Tällaisia ihmisiä tulee harvase keikka. Tämä ihana arki, tuo minulle silmäniloa. Aina kun näitä näkee, se on kuin eka kerta. En tiedä mutta osaan naurattaa näitä kyseisiä ihmisiä ja taas naurattaa näitä ei verkkareihin pukeutuneita samalla vitsillä. Elämässä pitää olla iloa, naurua ja vakavuutta muttei synkkyyttä. Ehkä siksi keikkakalenterini pysyy täynnä erilaisista  mielenkiintoisista riennoista. Tässäkin on pointtina se, että ei saa antaa periksi. En silti koe, että olisin hirveästi joutunut ponnistelemaan minkään työtarjouksien eteen. Elämä on jotenkin vain kuljettanut. Olen ollut oikeassa paikassa, oikeaan aikaan.

Itseäsi älä petä, ei ole mitään pahempaa kuin teeskennellä olevansa joku muu. Kukaan ei voi olla onnellinen, jos joutuu perääntymään unelmistaan. Näin minä ajattelen ja kiehtovaa on myös se, että meillä on henki ja sielu, joita ei voi pukea sanoiksi. Ja kun sanat loppuvat alkaa musiikki.

Pieruverkkarit ja ehkäisyponnari, niistä on monen perheenäidin lauantaityyli tehty. Nuorekkaasta ryhdistä ei ole tietoakaan ja astetta rennompi kävelytyyli takaa varmasti sen, että rauhassa saa olla koko illan. Tässä kohtaa voisikin huutaa, että MUMMOT, NYT ON TEIDÄN AIKANNE! Aikamatka heidän nuoruuteen, on ainakin erilaista. Nämä mummelit, kuin siperian koivut, tälläävät itsensä täyteen meikkiä. Huulipunaa on aina jäänyt kiinni tekohampaisiin ja silkkinen alushame aina viimisen päälle silitettynä. He osaavat kuitenkin ottaa elämän pienistä iloista kaiken irti. Yhdessä asiassa nämä ikääntyneet ihmiset ovat vailla vertaa. Se on valittaminen, mutta onhan valittamisessa hyviäkin puolia. Pitää vain erottaa mikä on järkevää valittamista ja mikä tyhjän valittamista. Vääjäämättä syntyy joskus väärää mutta sen voi korjata. Jos ei tee mitään, ei synnykkään mitään. On elettävä niin, että on itse tyytyväinen elämäänsä. Älä etsi onnea, tee sitä. Välillä lähipiirini ihmettelee, kuinka saan nämä humalaiset olemaan kunnolla keikoillani. Siihen sanon vaan, että koirakin kuuntelee puhetta, kaikki riippuu itsestä. Helpoin tapa saada humalaisten kunnioitus on vähän sama kuin naiselta voi oppia, että maailma pyörii toisellakin ajattelutavalla kuin itsellä on. Humalaisten kanssa menen heidän ajatusmaailmaan ja olen yhtä hölmö enkä piittaa mitä muut ajattelevat. Laskeudun paikalle, tartun mikkiin ja loistan kuin diskopallo.

Ei ole pakko tehdä niin kuin muut, vaan mitä itse haluaa.

Nautin keikkaelämästä ja olen siellä ihmisiä varten. Kun teen sen heille selväksi, saan samalla mitalla hyvää huomiota takaisin. Välillä on paha paikka olla reagoimatta, johonkin tai joihinkin asioihin. Esimerkiksi eräällä keikallani kiiltoa ja hullua rusketusta kantava seurapiirirouva tuli luokseni pyytäen päästä laulamaan. Perässä tuli merkkifarkkuihin sullottu teiniperse keikkuen tämän rouvan tytär. Tällä oli päällään... tai sanotaan mielummin näin, että se oli kuin vaaleanpunaisia glitter-unelmia painajaisesta. Ei jumankauta, teki mieli potkaista ne takaisin sinne peilipallon alle pyörimään. Tämä seurapiiri tuli lähemmäs ja minä kauemmas, tiedätte varmaan minkä näköinen on yliruskettunut vanha iho ja kilo meikkivoidetta.? Simmoinen kurttuinen omena. Ja tämä tytär, jolla on naamallaan vain yksi ilme...DUCKFACE! Voi v...tu peace tai turpaan sanoin. Nämä kaksi on vetänyt brunsseja pikkurillit pystyssä puoli-iltaa, isäntänsä pankkikortilla.

Muistot eheyttävät meitä ja lisäävät psyykkistä hyvinvointiamme. Nuoruus on merkittävä aika ihmisen elämässä. Silloin meistä tulee se, mitä olemme nyt ja josta identiteettimme vahvistuu. Valitettavasti tuosta maanteiden Madonnan tyttärestä tulee samanlainen, kuin hänen liukasta turkkiaan nuolevasta äidistään.  Ikävä totuus, mutta niin se vain on. Eniveis, rouva pyysi kappaletta ja kysäisin , että mitäs kottaraiset haluisivat laulaa? Oli pakko, joten käytin tilaisuuden kun se on. Rouvan ja neidin posket heloitti kuin jouluomenat. He halusivat laulaa "ranskalaiset korot". Olin tainnut saada pinkkiöverit kun kuulutin mikkiin kuuluvalla äänellä. Tässä aivot, ennen kauneutta, luvassa hullua menoa ja konerytmin sykettä. Laulu alkoi ja myös tämän catcat duon tanssiesitys. Ne tanssivat kuin käärmenainen, ilman rytmitajua. Naisten eteen ilmestyi kookas mies frakkiin pukeutuneena. Rouva hyppäsi miehen eteen ja huusi mikkiin, miehen olevan hänen ukkonsa. Äijä melkein kaatoi toisen kaiuttimen joratessaan siinä vieressä. Huusin kovaan ääneen, että perkeleen keisaripingviini, mene muualle tanhuamaan siitä. Mies kuolasi, kuin rikkinäinen colatölkki. Samalla sain vihaisen katseen. Siinä tajusin, ettei nousuhumalaista karhua kannata mennä tökkimään. Onnekseni ravintolan kookkaat ja ripeät järkkärit saartoivat tämän kolmen minuutin munan. Ennen kuin se ehti sanoa sanaakaan, tyhjensin vielä vähän lisää päätäni puristanutta pajatsoa. Ikä tuo minulle näköjään lisäää uskallusta ja tottakai raamikkaat järjestyksen valvojat ympärilläni. Pingviini saatettiin takaisin pöytäänsä ja minä jatkoin kahden glitteripurkin kanssa. Onneksi kappale loppui ja he pääsivät sipsuttelemaan samaan pöytään pingviinin kanssa.

Olin hakemassa tiskiltä vettä, kun näin tämän pingviinimiehen, joka halusi tilata pitkän ja jäisen sekä jossa on paljon giniä. En tiedä mikä aivoripuli mulla oikein on mutta osoitin nurkkapöytää ja sanoin miehelle, että tilauksesi istuu jo tuolla penkillä. Baarihenkilökunta ja muuta asiakas ympärillä meinas pissata housuihinsa kun naurusta ei tullut loppua. Mies suunnisti luokseni kuin intiaani ja yritti sanoa minulle jotain. Näin tuon pingviinin silmistä, että pää oli tyhjä kuin tuulitunneli. Sain vesilasini, skoolasin sillä ilmaa ja sanoin miehelle, että nauti joka lasillisesta.

Ilta eteni ja oli jälleen valomerkin aika. Näin omin silmin jälleen, että ravintolan valomerkki tekee naiset kauniiksi. Äijät pyörivät eri pöydissä ja etsivät itselleen yöseuraa. Viina tuo halun mutta saattaa viedä kyvyn.

Ennen alkavaa keikkaa, minulla on tapana kierrellä ravintolassa pöydissä kyselemässä asiakkailta kkulumisia ja fiiliksiä. Kierroksen jälkeen hieman lepoa ja juotavaa. Aina ei jaksa stressata. Katsokaas kun jatkuva stressi ei tee ihmiselle hyvää.

Siinä aloitellessani keikkaa, ravintolaan astui valloittava yllätys. Luulin että alkuvuoden silmäkarkit olivat jo kaikki nähty. Tämä vaalea minua vanhempi rouvashenkilö kuitenkin alkoi tiskillä elämään kuin kuningatar. Minä sitä, minä tätä, henkilökunta on paskaa, viini jota tilasi oli kuulemma huonontunut. Kaikki oli ala-arvoista, vaikka ravintola on yksi parhaista, ainakin minun mielestä. Mitä tämä nyt on? Jos tuntematon frakkiväki tulee ravintolaan kuin omaansa ja alkaa käyttäytymään kuin mitkäkin elämäntuskaansa peittävät paskiaiset. Niin minä yleensä kyllä hieman tasoitan tilannetta, jos he lavalle uskaltautuvat laulamaan. Ja yleensä kyllä tulevat.

Ilta jatkoi kulkuaan, kun yksi noista purjeveneihmisistä tuli minulle ja antoi salamyhkäisesti setelin käteeni ja sanoi; Jos seuraavaksi pääsisi laulamaan? Virnistin tälle solariumissa itsensä punaiseksi värjätylle herralle ja sanoin, että raha ratkaisee. Käännyin ja menin koneelle. Kirjoitin kappaleen ja hänen nimensä listalle ja mikä huvittavinta, hän oli ainoa laulaja listalla. Ei tarvinnut hirveesti nimeä listalla siirrellä. Mikä idiootti!

Välillä olen aika uupunut keikkailemaan kuppiloissa, joissa tietää tapaavansa tietyn tyyppisiä, oman elämänsä tarzaneita. Mutta se on niiden muiden elämä, ei minun tarvitse mikään henkiparantaja olla.

Yhtäkkiä kuului pöydästä, ota elämästä kiinni huuto, jonka tämä silmäkarkki latasi jollekin pöydässä istuvalle. Kääntyi vihaisesti kannoillaan ja sivalsi hiuksensa pois naamaltaan. Mikäpä blondina on tallustellessa. Mihin tuo nainen vaan menikin niin se sai kauhean härdellin siellä aikaiseksi. Taisi olla kuivuutta intiimialueella, koska oli niin räjähdysherkkä tämä yhteiskunnan suljettujen huoneiden kriteerit täyttävä nainen. Nainen on kyllä kokonaan oma kysymyksensä.

Kotimatkslla, mikä on minulle pyhä. On parasta istumatyötä mitä tiedän. Konkari viihdyttäjät kyllä tietävät mistä minä puhun. Istut pirsissä, vain radio pitää ääntä. Tiellä vain satunnaisia autoilijoita, korvat lopettaa tinnittämisen puolen ajomatkan jälkeen ja itsepäinen väsymys alkaa koputtelemaan silmäluomia. Mutta ei enää v...maisten asiakkaiden aiheuttamaa turvotusta ohimoilla tai otsalohkossa. Mutta loppujen lopuksi parasta on koti, sänky ja kun korvat vihdoin ja viimein avautuu.

Tämä juttu on... kertomusta siitä kun lähdin keikalle uuteen paikkaan ja vatsassani velloi jännitys.

Ammuttuani taas yhden vesipaskaräjäytyksen pyttyyn, olin valmis lähtemään kohti keikkapaikkaa. Suurin iloni tässä keikka hommassa on päästä eri kuntiin ja kaupunkeihin, tavata uusia ihmisiä ja tottakai pisteenä iin päälle humalaiset ihmiset. Ihmiset, joita on kahta sorttia, riemu ja riesa.

Välillä vituttaa niin paljon, että meinaa naamasta nahka lähteä. Mutta kun ottaa asenteen (mikä voittaa meditaation 100-0) nauretaan itsellemme ja kaikille muillekin (siis keikalla), täten kaikki on helpompaa. Joskus tuppaan olemaan vilkas ja tulinen, toisinaan kuin laupiassamarialainen. Olen tunteiden näyttäjä siviilissä kuin keikoillakin. Sanonkin aina, että älä peitä kipuasi ja tunteitasi. Ne tekee ihmisen sisälle suuren myrskyn, jos ei päästä niitä ulos. Jos ei murru, ei tiedä miten paljon kestää.

Tulevaisuutta voi suunnitella ja minun mielestä pitääkin suunnitella. Ilman päämäärää tässä elämässä jää vain paikoilleen pyörimään ja miettimään tuskaillen miksi ei jotain asiaa ole tehnyt. Elämä on lahja ja sitä ei saa heittää hukkaan kuin savuna ilmaan. Välillä elämä on täydellistä haahuilua, nopeita lähtöjä juttuihin mutta se on sitä, että pitää nähdä mihin pystyy.

Koin tällä keikallani jotain traumaattista, kun joku pieraisi suoraan naamalleni. Se oli kamalin haju ikinä, koska se oli suora hyökkäys. Olin sillä hetkellä  suoristamassa johtoja, kun tämä lauluvuorossa oleva kaveri päätti iskeä.  Kappaleen jälkeen tokaisin kaverille, että kiitos tästä kaasusalamurhaaja.  Sanoin siihen perään vielä tälle, että haluatko tietää käykö märkäpieru suuhun? Aloin hymyillä ja nauraa, jolloin kaverinkin jännitys ja paniikki siitä käynkö päälle vai jatkanko tuimannäköisenä syyttelyä, kaikkosi. Taputin kaveria olalle ja sanoin ,että tuo oli varmaan vaarallisin hiljainen pieru ikinä.

Kotvan kulutta pohjalaasuus tuli hyvin esille eräällä neiti tuittupäällä. Ravintolan ulko-ovesta rämähti sisälle muutama neitokainen aivan naamat ja suurella pohjanmaan uholla. Nämä ilmanpilaajat saivat minun ajatuksilleni vahvistuksen,  että en kaipaa nuoruuden hillumista. Yksi tytöistä tuli minulle kertomaan kaikkea joutavaa ja että hän menee johonkin vaikka perse edellä puuhun. Tässä hetkessä tuli todistetuksi, että kyllä naisetkin osaavat juoda itsensä riidankylväjiksi ja rasitteiksi. Kuules nyt kamarineito, tokaisin. Syvästä kuopasta ei nousta hetkessä, eikä perse edellä pääse puuhun. Sulla on lupa rellestää mutta tuo sun uhos vie tuhoon. Absolutisti en ole, mutta kun olen näitä apinoita viikonloppuisin katsellut, niin jolloain ihmeellisellä tavalla oman alkoholin juominen ei ole enää mielessä.

Onneksi maailmaan mahtuu hymyileviä ihmisiä ja ravintoloissa ne ovat hymyileviä, kuutamolla olevia ihmisiä. Mielipuolista menoa täytyy aina välilla olla, mutta oma hymyileminen on joskus vaikeasti saatavilla. Aina ei pysty, vaikka haluaisinkin.

Huh Huh... Olipa reissu. Karaoke Amateur Champion 2015 finaali käytiin laivalla tuossa viikonloppuna 7.-8.3. Valmisteluja mentiin kylläkin tekemään jo perjantaina 6.3.

Tallustelin terminaaliin, liukuportaita ylös ja siellä kollegat jo odottelivat ja heiluttelivat hymyillen pieni jännäkakka pöksyissä. Kyllä se jännäkakka mullakin siellä lahkeessa oli. Pientä odotusta ja ihmisten kyyläämistä suoritettiin siinä ennen kuin meidät päästettiin laivaan. Kun ovet viimein avattiin, porukka alkoi rynniä sisään. Se oli kuin Imatran K-marketin ilmaisämpäri tapahtuma, jossa väentungoksella ei ole mitään järkeä. Saatiin kunnon amerikkalaisen jalkapallon treenin tuntua, kun tallusteltiin kohti hyttiä. Siellä tuli kyynärpäätä, bloggausta ja ohituksia koko hyttimatkan.

Saatuamme tavarat hyttiin ja hieman totuteltua hytin atmosfääriin lähdimme kohti buffettia eli syömään ja tottakai hieman juomaan. Olen oppinut etten, turhaan hajota itseäni pelkäämällä epäonnistumisia etukäteen, joten otin kunnon alkutsempalot siellä buffassa. Tottakai myös söin itseni sopivan tuhdiksi. Pari tuntia meni mukavasti. Se on hyvä ajanviete hyvien ystävien seurassa ja illan tapahtumat olivatkin jo ruokailun jälkeen heti ovella.

Illan bilebändi alkoi soittaa, joten ei muuta kuin tiskille, yksi olut kiitos. Siitä se sitten lähti, aisaparini kanssa otettiin siinä illan mittaan ihan hyvin prenkkua ja jortsuttiin hyvän bilebändin tahtiin. Ilta meni kyllä liian nopeaa loppuun. Bändi lopetti mutta me ei. Istuimme laivan ravintoloiden tuoleilla ja juteltiin mitä sylki suuhun toi. Parasta on, että osaamme nauraa itsellemme.
Alkoi seuraavan aamun kajastus koputtaa ovea, joten päätin ottaa jokakertaisen parin tunnin suihkun. Suihkusta tullessani päätin ottaa pienet torkut. Pienet tosiaan, en nukkunut kuin muutaman hassun tunnin. Nousin ja aloin laittamaan itseäni keikkakuntoon. Ajattelin, että noutaja tässä tulee. Vieläkin humalassa ja suu kuin santapaperia. Lähdimme lompsimaan kohti aamupala buffettia. Eipä juuri ihmisiä ollut aamupalalla. No, sai ainakin rauhassa katsella ja tutkia mitä oli tarjolla. Viisi lautasta kannoin itselleni pöytään sekä viisi lasillista mehua plus yksi kahvi. Kun olin saanut aamupalani ahdettua turpaani, menin tuliaisia ostelemaan, ettei ne jäisi missään tapauksessa ostamatta. se oli nopeaa toimintaa, koska kaupassa ei ollut kuin minä ja minun alteregoni. Pääsin hyttiin, jossa otin pienet päikkärit ennen lounasta.

Minut herätettiin ennen lounasta ja tuntui ettei tämä pää selviä sitten millään.

Tuli H-hetki ja kisan eka päivä koitti viimein illalla. Huikeita laulajia ja karsinta kierros kun oli lopuillaan oli luvassa live musiikkia a´la Dingo. Voi vi...u mikä fiasko tuo Neumanni on. Kännissä kuin pieni apina siellä lavalla. Laulaa muutaman sanan ja lopun antaa sitten yleisön hoitaa. En tiedä onko Neumannille säälistä annettu jatkaa musiikillista uraansa? Päätin kuitenkin ottaa ilon irti illasta ja vetästä simmoset seitin ohuet humalat. Siinä jutellessa ja välillä tanssiessani tuli tarve päästä hotelli helpotukseen. Kuitenkin vessaan meneminen kesti minulta melkein puolitoista tuntia. Kisaajat pysäyttelivät minut alati, haluten tietenkin jutella ja tutustua minuun. Vihdoin olin saanut tyhjennettyä kultaisen tonavan, joka virtasi päästä asti, astuin vessasta ulos. Ehdin ottaa askeleen, kun eräs hieno rouva tuli sanomaan minulle; hello i am Margaret Von Bar. Katsoin hölmistyneenä tätä koomista otusta ja ei muuta kuin minä siinä kumarsin ja sanoin; hi I am Teemu from toilet. Täti jäi seisomaan siihen sijoilleen monttu auki kun lähdin takaisin kohti tanssikapakkaa.

Ilta venyi jälleen noille kauniille pikkutunneille ja minä menin jälleen perinteiselle suihkurallille.

Aamulla tax-freen avauduttua, tempaisimme seitin ohuet jatkohumalat, ennen kuin alkaisi finaalin toinen päivä. Kaiken perustana tällä toisella päivällä on, että kaikki rohkeus peliin sekä se että tärkeintä on voittaa itsensä. Puolessa välissä kisajuontoa alkoi vitunmoinen tutina ja kainaloista alkoi leijailla eltaantuneen juuston haju. Ajattelin mielessäni, että jos tästä selviän osallistun selviytyjiin. Onneksi oli jälleen tauko kisassa, jossa vuorossa oli ruokailu. Buffassa oli jälleen tarjolla vaikka mitä. Ensin alkuruokaa...syöty. Kun menin lämmintä ruokaa hakemaan, otin reilusti kaikkea. Tokaisin myös siinä laivan kokille kalastani, jossa oli tilliä päällä, että onpas uinut lähellä rantaa kun on tarttunut heinää kylkeen. Naurahdin itselleni, en voinut sille mitään. Humalassa en ole hirveän usein edellä ajatuksiani mutta tällä kertaa yllätin itseni. Laivan kokki taas ei edes naamaansa väräyttänyt kommentistani. Uskon, että tulee tällaisia samanlaisia kommentteja juuri tällaisilta samanlaisilta känniääliöiltä joka päivä pitkin vuotta. Sanoin laivan kokille kun poistuin tiskiltä, että sori mulla on pitkä reissu takana. Tajusin samantien... voi vi...u laivan työntekijät on viikkoja putkeen laivalla, pitkine työvuoroineen. Katsoin kokki ja sanoin taas sori. Nyt pidin turpani kiinni ja menin syömään.

Kisan loppuhuipennus oli pian edessä eli voittajien julkistus. Mutta meillä oli vielä tanssi ja laulu show edessä, sen aikaa kun tuomarit olivat pisteitä laskemassa. Helvetinmoinen 17 minuuttinen putkeen. Kun tämä oli tehty kaaduin suorin jaloin lattialle. Johtopäätös tästä esityksestä ketarat ojossa lattialla, ei voi olla muu kuin, että urheilu ja alkoholi eivät ole kavereita keskenään. Eniveis, saatiin voittajat ja muut sijoittuneet julkistettua. Kova kisa takana laulajilla, joista jokainen oli finaalipaikkansa ansainnut. Mahtava reissu, tekisin saman reissun samantein samalla työporukalla sekä laulajilla. Ja tässä paljastus, olemme siellä Viking Grace laivalla myös 2016. Jos et aio laulaa tule ainakin kannustamaan ja bilettämään Dt Eventsin Dream Teamin kanssa.

-KIITOS KAIKILLE MUKANA OLLEILLE!-

Kieku ja kaiku...Kieku ja kaiku, toistelin mikkiin kun tein soundcheckiä ravintolassa. Oli hyvä fiilis ja Ihmisetkin näyttivät olevan hyvällä tuulella. Näin siinä häärätessäni pariskunnan, jolla ei ollut mitään yhteistä keskenään. Muuta kuin miehen paksu lompakko. He eivät pahemmin jutelleet tai saatika katsoneet toisiaan. Siitä minulle tulikin mieleen, että jos naisen on valittava kahden pahan väliltä, hän valitsee sen rikkaamman. Tämä on aidosti outoa, sillä he ovat ihmisiä, jotka muuttavat olemustaan alkoholilla. Heissä näkyi pelkoa ja inhoa. Mies, tämä uskottu menestyjä, kävi lyhyen ajan sisällä monesti vessan puolella. En haluaisi olla mikään kyylä, mutta se vain pisti silmään. Ja ajatteluhan lähtee ihmetyksestä.

Kuulutin mikkiin karaoken ja bileillan alkaneeksi. Vähän ajan kuluttua minua lähestyi maahiselta näyttävä mies, joka näsäviisaasti kysyi minulta, että olenko tollanen puolijumala myös kotioloissa? Kuului kilahdus pääni sisältä ja annoin tulla. Sanoin tälle miehelle, että kuules uros aasi, jos haluat tulla isojen poikien leikkejä tänne leikkimään, niin kannattaa ottaa tuo koin syömä villaliivi pois päältäs. Ja toiseksi olen... olen tällainen vitun maukas unelma. Taas kerran voitin sanasodan, meinaan äijä jäi siihen seisomaan kuin olisi viagran avulla tehty lapsi, se seisoi vaan ja tuijotti tyhjyyteen.

Meno oli energistä ja hauskaa. Kävin nopeasti "hotelli helpotuksessa" ja tulin takaisin. Siinä lavan edessä huomasin punkkaritytön, jolla oli harjaksi (koko lakkapulolla) laitettu tukka pystyyn. Se oli kuin nakke nakuttaja. Ja olihan siinä myös punkkaripoika. Siinä ne suutelivat intohimoisesti ja päätin ottaa mikin ja tokaisin siihen, älä herranjumala sitä koko naista syö. Laitoin mikin pois ja menin muualle, koska muuten olisi tullut oksu.

Hei sun kanssas, sanoi minulle nainen, jonka tunnistin tuoksi haalean rakkauden pariskunnan toiseksi puoliskoksi. Nainen pyysi kappaletta ja alkoi jutella niitä näitä. Huomasin heidän pöydässä istuvan korkea otsaisen väkisinmakaaja isännän, silmissään suunnaton kateuden myrkky. Sielultani olen vekkuli pikkupoika, joten päätin hieman kiusoitella isäntää. Menin laittamaan rouvalle kappaleen, jonka hän halusi laulaa ja menin syrjemmäs. Olin terävänä lavalla. Tanssin, nostaen vasenta ja oikeaa jalkaa. Se oli kuin kuunatsit olisivat tulleet maanpäälle, niin hieno minun tanssini oli. Nähtävästi tämä rouva siitä piti, koska pyysi minut tanssimaan ja laulamaan hänen vierelleen. Kolmeen otteeseen yritin siitä livahtaa, koska biisi oli "KIRJE". Naisen hieman tiukkiin vaatteisiin pukeutuminen alkoi näyttämään siltä, että se oli virhe. Tein villin ja nopean vaelluksen silmillä ja tokaisin, että nyt on kellukkeilla kokoa. Mutta huomasin myös ällöttävyyden huipun, minkä moni muukin oli huomannut. Naisen housujen jalkoväli oli märkä, aivan kuin sinne olisi kaatunut juoma tai jotain. Jos ei ole kaatunut, niin tämän amatsonin alakerta on kuin sademetsä. Nainen lopetti laulunsa otti minut halaukseen ja kiitti minua mikkiin sanoen, kiitos... tässä on tosimies. Hän antoi mikin mulle takaisin ja lähti kohti pöytäänsä. Siinä on kyllä piru naiseksi sanoin mikkiin ja aloin soittaa menevää musiikkia. Vaihdoin rytmejä lennossa, että ei samantyylistä musiikkia tulisi koko iltaa. Biletys päättyi minun osaltani yllättäen, kun tämä metsän hiljainen hiippailija oli tullut taakseni. Kiitti mulle riitti, se sanoi. Meinasin paskoa alleni, koska en ollut huomannut takanani ketään. S...tanan humanoidi, pääsi minun suusta kun tämä herra rakkaudettomasta pöydästä oli minua tullut häiriköimään. Sillä lailla...vauhdikas liitäjä mitä saisi olla? Olin energisempi kuin ennen, koska tuo pelästyminen sai adrenaliinin menemään kropassa täysiä. Mies sanoi minulle, on rankkaa ajatella, että sekin aika tulee, kun on luovuttava. Unelmia pohjalla vai?, tokaisin. Mies seisoi siinä paidan napit ylhäältä auki niin, että tuo koko ikänsä kasvanut ryijy tuli sieltä esiin kuin ylipitkä rikkaruoho. Mies sanoi minulle, että hän on huipulle päässyt nopeaa ja pysynyt siellä, mutta tuo nainen syö hänet elävältä. Miksi minulle tulet tilittämään jos sun miss kovis ei enää kiinnosta. Tällä naisella oli kuulo kuin vahtikoiralla. Anteeksi mitä sanoit? Se tuli mun ja tuon miehensä eteen. Nainen oli aika tuiterissa ja latasi äijälleen, et voisit antaa mulle joskus...vai etkö halua mun pesää enää? Nyt mulle riitti, en pystynyt olemaan siinä enää. Pehmeet touhuu sanoin ja lähdin taukotiloihin. Sinne ne jäi... Olen saanut olla keikoilla niin ettei ole stressiä, ei vaivannäköä ja ennen kaikkea ilman lääkitystä. HE HE HEE...

Palasin tauolta tankki täynnä uutta energiaa. Kumminkin pien stressi päällä, oliko tuo pariskunta vielä paikalla? Katsoin luukkujen takaa saliin ja mikä helpotus, ne ei ollut siellä enää. Voisi sanoa, että pinnistämättä voittoon. Menin takaisin sorvin ääreen ja ilta jatkui leppoisasti. Loppuilta meni taas puolinukuksissa. Unikirjasta saisi taas katsottua monien unien tarkoituksen. Otti tuo alkuilta veronsa. Edessä oli enää yksi haaste. Kotiin ajaminen, niin ettei nukahda rattiin.

Toivon kuitenkin koko sydämmestäni, että tuo pariskunta löytää taas yhteisen onnen.

----TSAUKKI----

Suurimpia asioita elämässäni ovat olleet lasten saaminen, isäksi tuleminen sekä avioliitto raakkaan vaimoni Even kanssa. Suuria onnellisuuden hetkiä koen silloin, kun saan vaimoni ja molemmat tyttäreni syliini ja olla vaan. Tärkeintä elämässä on myös tajuta, että olemme täällä toista ihmistä varten. Yksin ei tarvitse kenenkään selviytyä. Olen saanut pitkän ajan jälkeen taas parhaan ystäväni ns. takaisin. Kun mieli on menossa muualle, et välttämättä näe lähellä olevaa. Et huomaa vaikka ystäväsi katse anoo, että ottaisit olkapäästä kiinni. Tai menet ohi hetkeen, jolloin voisit sanoa jollekin oikean sanan ja pelastaa hänen päivänsä. Surullisinta on olla yksin. Uskon, että jokainen meistä on täynnä ihmettä. Ystävyydestä olen oppinut sen, että oikea ystävyys säikyy, vaikka ei olisi nähty pitkiin aikoihin.

Myönteistä voimaa saan perheestäni. Rakkaan, tärkeän vaimoni ansiosta, kaikki on mahdollista. Teen viikonloppuisin keikkahommia, jotka pitävät minut iltaisin pois kotoa. Siksi minulle on tärkeää, että päivät omistan tytöilleni. Sunnuntait pyrin pitämään oman perheen tapahtumapäivänä.

Läheisten tarpeet menevät omien ohi. Myös yritän muistaa, että elämässä kaikki mitä me tehdään, hyvä tai paha, tulee takaisin sinulle. On myös jaksettava tehdä töitä iloisin mielin, elämä ei ole pikku juttu. Välillä täräyttelen suoraan asioita. Suoruus ei ole paha juttu, mutta en silti tarkoita pahaa.

Tulen yleensä kaikkien ihmisten kanssa  toimeen, itseni kanssa huonoiten. Aikuisten halaaminen on aina tuottanut minulle vaikeuksia. Lapsuudessa minulla oli monta syliä vanhemmista, mummeihin ja kummeihin. Oman lapsen halaaminen ja hellittely tulee minulle luonnostaan.

Oikeassa rakkaudessa kaikki ulkoiset tekijät, kuten raha ja tavara, ovat toisarvoisia. Minun kallein aarteeni on perheeni, minua rakastetaan ja minä rakastan heitä. Yläkerran ukko on katsonut minua suopein silmin. Voin avata minkä tahansa oven. Olen tässä ja hyvillä mielin.

Hautaudun mielelläni kotiin. Iloni ovat vaimo ja lapset. Perhe on minulle elämän koti.

Surman juoksu alkakoon. Olen kuin lainalapsi, kun menen tähän ravintolaan. Alku ilta ollaan mukavia, loppuilta ollaan tylyjen valtakunnassa. Iltaa aloittaessani olin kohtalon kyydissä. Laitteista ei kuulu pihahdustakaan. Olin kuin intiaanileikkiä leikkivä pikkupoika,  joka pyöri ympyrää keikkalaitteiden ympäri. Tämä oli eka kerta, kun kamat ei toimi. En vaan saanut päähäni mikä voisi olla vikana. Vaihteli johtojen paikkaa, sammuttelin laitteet pariin kertaan. Ei toimi...nyt kun edessä olisi ollut asekauppias, olisin kytkenyt sillaiset bulletit kamoihin että! Loppujen lopuksi sain kamat toimimaan. En tiedä mitä tein, mutta jotain näköjään oikein. Toiveiden täyttymys, onnistuihan se. 

Vaikka ravintolassa on tyly meininki, jossa on tämä sympaattinen koukkunokka tena väärinpäin, en anna sen iltaani pilata. Muiden puheista ei auta liikoja välittää. Jos liikaa välittää muiden mielipiteistä, saa elää epämielyttävän, ikävän elämän. Tämän kun muistan, onnistun kaikessa. Ilta meni hyvin, siellä oli laulajia alkuillasta, yömyöhään. Oli myös lounais-suomen patologian tyttöset, jotka olivat ihanan sosiaalisia, hävyttömiä ja hyvällä mielellä liikkeellä. Sain kommentin yhdeltä heistä, että olen hyvä pyydys. Ja silmäniskun perään. Outoa, nuo suuret yksinäiset mieltä hivelevät kommentit, eivät enää paljoa hetkauta. Ne tulevat känniääliöiden suusta, jota ne ei muista enää seuraavana hetkenä tai päivänä. Ja onhan minulla kotona perhe, josta pienikin erossa olo ahdistaa.

Nuoriso kukkoilee ravintoloissa, mutta nyt olin kuin kapelimestari kanalassa. Kaikki kommentit ja teot mitä teen keikan aikana tulee tunteella selkäytimestä. Luovuttaminen tekee tiukkaa ja oli todella lähellä kun luokseni käveli siro maanvalloittaja, vallankumousta tekemässä. Tämä tuli lähelle sanoen kappaleen, jonka haluaa laulaa. Menin askeleen taaksepäin ja sanoin puhdasta pelko pois meininkiä käyttäen, Hyi Saatana, nyt on tuoreustakuu mennyt umpeen sun sisuskaluilla. "Tyhjä ajatus"-katse kasvoillaan, tämä katsoi minua. Kun tuli tämän vuoro laulaa ja kun hän avasi suunsa laulaen, oli kuin tässä ja nyt olisi ollut mursujen joukkokokoontuminen. Mokaaminen ei ole vaarallista, mutta jos äänesi on kuin herkät jättiläiset harrastaisivat seksiä kaikuvassa tilassa, niin älä missään nimessä laula julkisilla paikoilla.

Luojan kiitos ilta venähti valomerkkiin aika sutjakkaan nopeaa. On/Off- napit off- asentoon, kamat autoon ja kotiin nukkumaan.

Joulu oli aika pysähtyä, jolloin saa olla perheen kanssa ja olla vaan, tuntea lämpöä ja rauhaa. Katsoa lasten vilpitöntä iloa ja odotusta, milloin se joulupukki tulee ja kuinka paljon lahjoja saa. Elämä on parasta, kun koko perhe on kotona ja ollaan vaan. Se on täyttä elämää. Suurin vaikuttaja elämässäni on ollut oma äitini. Hänelle olen saanut jakaa ilot ja surut ja saanut ohjeita elämälle, joista kostuu minun tämänhetkinen täydellinen elämäni.

Mitä olen elämältä oppinut? Kun olin nuorempi, painoin muutaman kilon vähemmän. Minun ei koskaan tarvinnut vetää vatsaani sisään kun pidin päälläni puvun liivejä tai muita tyköistuvia vaatteita. Mutta nyt kun olen vanhempi, kehoni on vapautunut. Vyötäröni kohdalla on elastista mukavuutta. Biologiaa vastaan ei kannata potkia. Vaikka itselläni olisi surua ja tuskaa, minun ei tarvitse aiheuttaa sitä muille. Kaikki tarvitsevat lämpimän ajatuksen ja ystävällisen taputuksen olkapäälle. Tärkein ohje elämälle, joka omille lapsilleni on, että ole rehellinen muille sekä itsellesi. Älkää hyvät ihmiset hosuko, se tulee hyvänä ohje kakkosena. Elämän pääasia eivät ole puitteet, vaan elämän sisältö. Hyvänä piirteenäni pidän sitä, että uskallan ajatella omilla aivoillani. Olen saanut paljon aikaiseksi, mutta tuhonnut myös paljon. Äitini ja isovanhempani sanoivat aina, ettei elämässä pidä katkeroitua. Vuosien aikana olen huomannut, ettei mikään tuhoa ihmistä niin paljon kuin katkeroituminen.

Noniin, uuteen aikaan 1.1.2015. On se kummaa, että päivä on ihan samanlainen kun kaikki muutkin 364 päivää ja silti tuntuu ihan uudelta. Kuin koko viime vuosi olisi karistettu kirjaimina kirjansivuilta ja olisi tyhjä kirja täytettävänä. Sen voin kyllä kaikille sanoa yhdestä kliseisestä sanonnasta kuin, uusi vuosi, uudet kujeet. Tuon, jos kuulette minun tai jonkun muun sanovan voitte kyllä vetästä niin kovaa avarilla poskelle, että sukat pyörii viikon jalassa. Ei tuota sanontaa enää koskaan kiitos.

Niin kuin olen aina sanonut, en halua tehdä lupauksia. Kirjoitan mieluummin ylös tavoitteita. Kokosin perinteisellä kynä ja paperi menetelmällä ylös kuluneen vuoden 2014, niin sen plussat kuin miinuksetkin.

Syvimpiä salaisuuksia en laita julkisesti kaikkien ruodittavaksi, mutta oli mukava huomata, että aika arkiset asiat nousivat listan kärkeen. Miinuslistalle pääsi kiire, kodin ruma muovimatto, epävarmuus ja että koen antaneeni liian vähän aikaa ja arvostusta ystävilleni. He kun olisivat kaiken tuon ansainneet.

Mitä tavoitteita minulla on tulevalle vuodelle?

– Yllätän ystäviäni enemmän
– Kirjoitan kirjan
– Juon reilummin vettä
– Siivoan ahkerammin
– Vietän enemmän aikaa ulkona ja luonnossa
– Olen läsnä

Ei mitään mahdottomuuksia, mutta toteutuessaan tavoitteet parantavat varmasti elämänlaatua. Ääneen lausutut, julkikirjoitetut tavoitteet toteutuvat huomattavan paljon useammin kuin omiin aivolohkoihin kaikessa hiljaisuudessa säilötyt ja varastoidut.

Toivoisin myös blogitavoitteita. Olisiko teillä tälle vuodelle laittaa juttuehdotuksia toteutettavaksi? Mistä olisi kiva lukea, mikä kiinnostaa? Voisin pitää teemaviikon, jolloin kirjoitan ainoastaan toivepostauksia. Jos olet jo aiemmin ehdottanut jotain, ehdota uudestaan.

Entä oletteko tehneet lupauksia tai tavoitteita?
Mielettömän hyvää tätä vuotta ihan kaikille.
Antakoon vuosi 2015 vain sellaisia myrskyjä, jotka tuntuvat jälkeen päin seikkailuilta.