Niin kuin aiemmin lupailin kertoa, kuinka sitä glögiä juodaan, niin pienistä mustista aukoista minun aivoistani kaivelin tapahtumia laivalta.

Meno terminaaliin meni rakkaan vaimoni saattelemana. Yhtään olutta siinä ei vielä maisteltu. Terminaalissa laivan lähtöä odotellessa siinä muutama olut taisi kiduksiin livahtaa. Vihdoinkin portit avautuivat ja sankka mammuttilauma rynni kuin hulluille päiville konsanaan, kohti omia hyttejään. Aaah... Hytin ovi ja kortti ineen ja naks olin hytissä. Oli pakko istuutua, koska tuo ihmispaljous ja loputon känniteini meteli otti jo nyt aivoon.

Suuntasimme kohti buffettia, jossa meillä oli varattuna ruokailu. Menimme pöytiimme, johon meidän rytmiryhmä oli sijoitettu. Ja sitten ei muuta kuin ruuan hakuun, no ei ihan vielä. Hain muutaman lasin viiniä ja sitten vasta ruokaa, tärkeysjärjestys ennen kaikkea.

Siinä sitten syötiin ja juotiin, no enimmäkseen juotiin, mutta hauskaa siellä oli. Juteltiin, heiteltiin huulta ja huudeltiin vieraisiin pöytiin. Ruokailu aika alkoi olla päätöksissä kun kävin ennen sitä vielä hakemassa kymmenennen lasin viiniä ja kävin hotellihelpotuksessa. Siinä vaiheessa ei vielä alkomaholi vaikutellut. Tulin ravintolaan takaisin päin kun törmäsin tämän vuoden tangokuninkaaseen, en tunnistanut kaveria mutta hän heitti kaverilliset morot. Siitä hölmistyneenä takaisin ravintolaan ja kiskaisin viinit kurkusta alas, josta sitten lähdimme kohti tax-freetä ostamaan menolientä. Tax-free myymälän edustalla törmäsin uudelleen tuohon tangokunkkuun, joka oli tax-freessä käynyt hakemassa hieman rohkasua illan keikkaa varten ja toki hieman jälkimeininkiä varten myös.  Huikkasin kaverille että kunkkuhan se siinä.  Jos jollain jäi vielä epäselväksi kuka tuo kaveri on niin Teemu Roivainen on tangokuningas 2014. Vaihdoimme kuulumisia ja lupaili jatkoja keikan jälkeen.

Tässä kohtaa muistini alkaa temppuilla, olimme kuitenkin hytissä naukkailemassa kuin mitkäkin teinit alkuhumalaa, josta suuntasimme kohti karaoken kaunista maailmaa. Luvassa oli hurmaavia esityksiä. Meistä suurinosa lauloi mutta muistikuvaa mulla ei ole enää tästä kohtaa, muuta kuin laulun jonka "lauloin" oli aivan kauheaa aasin huutoa. Vaihdoin rytmejä lennossa ja muutenkin tv, josta piti sitä laulun tekstiä lukea, en nähnyt kuin yhdellä silmällä. Omin voimin kuitenkin sain biisin vedettyä, enkä ollut tyly karaokevetäjälle vaikka teksti meni liian nopeasti ja mikki oli liian hiljaa ym ym... Olisin itse ollut itseni painajainen jos olisin tullut omalle keikalleni.

Loppu ilta onkin sitten kuvin, huonon muistini vuoksi.

Seuraavan aamun muistikuva on kun heräilen suihkun lattialta, joka on vielä päällä. Olin kuulemma ollut siellä pari tuntia, no olen ainakin puhdas tokaisin ja pomppasin pystyyn ja kuivasin itteni sekä laitoin vaimonhakkaaja paidan päälle. Kuvassa olen kuin juoppohullun päiväkirjasta ja ilme kertoo että sata salamaa tosiaan iskee tulta. Oli kuulemma aika hoitaa itteni aamupalalle. YÖÖÖÖÖÖK... Ei maistu, no menin silti. Pieni siistiytyminen ennen sitä. Kuin yö ja päivä.

Aamupala ja aamupala... Siis lounas, ja niin kuin näkyy haarukalla olen hieman sivaltanut muusin pintaa yksi haarukallinen muusia ja yksi lihapulla meni kiduksiin. En ollut ruokaillessa ihan teräsmies kunnossa. Oli kunnon haaste istua myös penkeillä kovan merenkäynnin vuoksi.

Jossain kohtaa päästin aika mojovan pierun, johon seurassani ollut kaverini havahtui muiden ihmisten kanssa. Katsoin kassoille ja tokaisi hieman kovaan ääneen, EN SE MINÄ OLLUT! Se oli kaasuparoni.

Ruokasession jälkeen menimme hyttiin, jossa valmistauduttiin sauna sekä allasosatolle siirtymiseen. Sinne pääseminen tuotti sitten taas omat päänvaivat. Olisi pitänyt olla joku suunnistuksen euroopanmestari, että sinne olisi heti löytänyt. Piti etsiä ensin oikea suunta mihin mennä sen jälkeen oikea kerros mistä pääsi allasosastolle ja oikeasta kerroksesta hissillä paikkaan jota oltiin etsitty kissojen ja koirien kanssa. Mutta auta armias kun sinne päästiin olutta kiitos ja poreet päälle.

Tämä kaikki oli meidän.

Katu oli tyhjä, vain puinen saluunankyltti heilui hiljaa tuulessa, päästäen joka heilahduksella ilmoille hiljaisen narinan. Hiekkapölyn pieksämät lautaseinät, ja hiekan päällystämät talojen ja liikkeiden kuistit, huokuivat hylättyä autiutta. Irronneet laudat ikkunan pielissä, korjaamatta jääneet ja tipahtamaisillaan repsottavat ulkoportaat, katkennut tolppa erään talon kuistin kulmassa ja keskellä katua makaava puhkiruostunut ämpäri, jossa näytti olevan myös muutama luodin reikä, kertoivat kaikki samaa autiuden tarinaa. Vilkas ja elinvoimainen kaupunki ei olisi ollut näin hiljainen edes meksikolaisen siestan tai kaupungin johtajan hautajaisten aikana. Tämän kaupungin elämä oli pysähtynyt, tai pysäytetty. Kun ratsastaja astui saluunaan, siellä oli aivan hiljaista. Kaikki katsoivat ovelle syvän hämmästyksen ja epäilyksen täyttämin silmin. Baaritiskin takana seisova baarimikko oli pysähtynyt paikoilleen, likainen liina yhä tuopissa, jota hän oli ollut pyyhkimässä.

Kerron tämän sittenkin ei mun länkkäri fantasiana.

Ajoin Ypäjän keskustaan, siellä ei ollut ketään. Ravintolan edustalla oli muutama auto, terassilla oli jouluvaloin koristeltu kuusi joka oli ottanut muutaman oluen liikaa, nojaten vinossa kuusenjalassa. Tien vieressä oli katkennut liikennemerkki, josta tuli korvia viiltävä ujellus kun tuuli meni putken sisälle ja ulos. Tämänkin liikennemerkin on varmaan rikkonut joku traktoriteini kahden promillen humalassa, kun on harjoitellut paskaringin tekemistä.

Astuin ravintolaan sisään, moikkasin kaikkia asikkaita, joita oli yhden käden sormilla laskettavissa. Menin tiskin taakse moikkailin kahvia ottaessani työntekijöitä, jotka jaksavat olla aina niin iloisia ja positiivisia.

Laitoin kamat kasaan ja vein laululistat pöytiin. Ja sitten aloitetaan... ai niin eihän täällä ole ketään. Laitoin ysäri poppia soimaan ja päätin että koko ilta mennään tällä musatyylillä.

Meni tunti... meni toinen... ei ketään, menin taas viihdyttämään työntekijöitä. Vähän ajan kuluttua yksi heistä tulee mun eteen ja huutaa et, voi vittu tota tsekkiläistä! Otin vaistomaisesti askeleen taaksepäin ja ihmettelin et mist se oikein puhuu. Hän näytti minulle tuon miehen jota tsekkiläiseksi kutsutaan ja kertoi kuinka rasittava se on ja kuinka ketään ei sitä jaksa.

Menin takaisin lavalle, josko sieltä tulisi joku laulamaan. Meni tovi kun näin tämän tsekkiläisen mutkittelevan kuin käärmeen kusi erämaassa kohti minua. Matkallaan tormäsi vielä koristetukipaaluun, siihen se jäi pystyyn kuin paskannettu lapamato. Istuin sohvalla kun tämä herra tulee viereeni ja kysyy olenko karaokeisäntä? No olenhan minä, mitäs lauletaan kysäisin ja odottelin vastausta. Taisi tuossa törmäyksessä mennä jotkut piuhat solmuun kun äijä vaan tuijotti minua kuin halpaa makkaraa. Nousin sohvalta ylös ja sanoin tuolle miehelle, että kirjoita lapulle mitä haluat laulaa ja menin koneitteni viereen seisomaan. Mies toi vähänajan kuluttua mulle lapun, katsoin sitä hetken kääntelin eri asentoihin mutta ei se auttanut. Kasiala oli kuin lapsipornoa, siitä ei saanut mitään selvää. Kysyin herralta mikä kappale tämä on ja sain taas tyhjän katseen, johon kysyin uudestaan kysyin mikä tämä kappale on? Mun äänelle sopii Pate Mustajärven ja Leevin biisit, kun mulla on matala ja karhea ääni. Odotin innolla, että kuulen onko tämä sittenkin hyvä. Laitoin Leevin biisin soimaan...missä laulu, käännyin ja katsoin, ei saatana. Käänsin selän ja aloin hieman hymyillä. Biisi loppui ja laitettiin toinen perään. Sama jatkui, kunnes tämä perkeleen tsekkiläinen huutaa mulle, tää mikki on rikki. Käännyin ja sanoin sille, että jos et ole vatsastapuhuja niin ei se mikki siinä navan kohdalla toimi. Äijä oli kuin joku olis lyönnyt mulkulla otsaan, kun olin tämän sanonut ja otin mikin siltä pois. Kotvan kuluttua tämä samainen mies halusi taas laulaa, joten valittiin hänelle biisejä valmiiksi.

Hän lauloi ja lauloi, vaikkakin kaiuttimista ei kuulunut kuin tausta musiikkia johtuen mikin väärästä olinpaikasta. Kolmen kappaleen jälkeen sanoin miehelle, että pidän pienen tauon ja jatketaan sitten taas.

Makkis Pekkikset, punaasella majoneezilla. Oli muuten hyvveee...

Lähdin takaisin työpisteelle, kun näin jotain mikä sai mun vereni kiehumaan. Siellä se saatanan tsekkiläinen paskamaha istuu ja näpyttelee mun tietokoneeseen. Juoksin sen viereen ja aloin avautua...mitä vittua sä luulet tekeväs? Sulla ei ole mitään asiaa tänne! Nouse ylos! Nosta se eurolavas ylös siitä jakkaralta ja mene vi...un mun silmistä! Äijä jäi seisomaan mun viereen kuin kyrpä häissä, sama tyhjä katse mikä sillä on ollut koko illan. Työnsin sen pois siitä mun alueelta ja osoitin sohvia että tuonne istumaan vi...un mulkku.

Mua vituttaa niin paljon ettei veri kierrä. Hengittelin siinä syvään ja rauhallisesti, paskat se mitään auta. Aloin ajatella perhettäni se on asia mikä saa minut rauhoittumaan aina ja niin tälläkin kertaa se toimi.

Tsekkiläinen tuli baaritiskiltä alakuloinen ilme kasvoillaan minun luokseni ja kysyi koiranpentu ilme kasvoillaan saisiko vielä laulaa yhden laulun. No yhden laulat, sanoin ja etsittiin kappale, jonka hän halusi laulaa. Ennen laulua äijä teki viimisen virheen. Hei kloppi, hae mulle tuoppi vettä. Tää tsekkiläinen päätti mulle sanoa. Ja minähän takaisin, kuules vitun paskamaha, näytänkö minä baarimikolta. Otin oman vesituopin ja annoin sen tuolle ääliölle. Tsekkiläin katsoi minua hiljaa kuin mykkä paskalla. Kun kappale alkoi, tämä sankari sotkeutui mikin johtoon ja istui yli...KYLLÄ, ei ohi vaan yli jakkaran. Vedet lensi pitkin seiniä ja lattiaa, kaiuttimista kajahti kova tumahdus mikin osuessa lattiaan, kun tämä levisi kuin ankan paska pitkin pituuttaan lattialle.

Nostin äijän takaisin jakkaralle, kun oltiin saatu johdot äijän jaloista selvitettyä. Ja play niin saatiin kappale soimaan, sehän meni kuin aiemminkin eli navasta kuuluu ja paukkuu. Mikistä ei kuulu mitään mutta jumalauta ensimmäinen kerta vuoteen kun joku saa mikin kiertämään kaiuttimissa, vaikka volumet on melkein nollissa. AAAHHHH...

Kappaleen jälkeen menin järkkärille sanomaan, että vie tuon tsekkiläisen paskamahan ulos täältä. Ei siitä tuu enää juhlijaa. Niin homma hoitui ja tämä ilta sai mukavan lopun. Ennen valomerkkiä tuli vielä yksi laulaja, jonka otin ilolla vastaan ja osasi vielä ok:sti laulaa.

Tällainen ilta oli tuo perjantai. Tylsä mutta tapahtumarikas. Ei ollut ihmisiä liikkeellä näin jouluntiimoilla. Minulla alkoi joululoma, seuraavan kerran keikkailen uutenavuotena.

Lukijoille

PIPARIN TUOKSUISTA JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2015!

Huh Heijaa.. Nyt ollaan menty ja keikkailtu.

Parasta nyt, on kun joulu on ovella. Siitä parhaan tekee se, kun saa olla perheen kanssa. Ja mitä minä olen mieltä, niin onhan se lasten juhla.

Ennen perhejoulua, on minun ns. "toisen perheen" eli työporukan jouluristeily. Silja Linelta lähdemme ja lupaan, että blogini täyttyy kuvista. Kerron teille kuinka jouluglögiä juodaan.

Uutenavuotena onkin sitten paluu keikkailun jännään maailmaan. Tässä taannoin olen kolunut yksityisbileistä vakiopaikka keikkoihin. Olen saanut mahtavaa, kannustavaa palautettava. Mielettömiä persoonia olen tavannut ja saanut tutustua uusiin ihmisiin.

On tää ollut ns."PEHMEET TOUHUU!"

Yritän muistaa kääntää aina oman valoisan puoleni esiin, koska elämä on lyhyt ja siitä on osattava nauttia jokaisesta sekunnista.

Kun lokakuussa täytin 33 vuotta, tuntui, rttä nuoruudessani hyvinkin paljon kadoksissa ollut itsevarmuus alkoi tulla esiin ja saada katetta.

Todellisuus ja toisaalta mielikuva itsestäni alkavat lähetä toisiaan. Se tuntuu hyvältä.

Vaikeuksissa olen saanut naisilta tukea enemmän kuin miehiltä. Tiukan paikan tullen nainen on miestä parempi auttaja.

Elämäni hienoimpia ja kauneimpia hetkiä oli kun menin rakkaan vaimoni kanssa naimisiin, kakskerran kirkossa.

Saran 5 v. ja Emman 4 v, syntymät olivat elämääni kuin kruunu päähän. Näitä hetkiä ei minulta voi kukaan viedä pois. Näitä muistoja haalin vielä tuonpuoleisessakin.

Kiitos 27 sairaanhoitajaa olitte mahtavia.

Tässä minä ja Chileläinen kullankaivaja Claudio.

Oli huvittavaa katsoa kun hyvässä timmissä, oleva äijä

strippaa ja vetää kunnon shown.

MUTTA MIKSI...MIKSI, tämä kaveri ei ota kulahtaneita tennissukkia

pois jalasta? Ne näytti siltä kuin ne olisi ollut jalassa kuukauden tai yli.

Naiset ravintolassa huomasivat saman ja olivat kuin geishat salamapilven päällä.

Valmiina heittämään salamat noihin reikäisiin sukkiin.

Aloimme pelaamaan numeropeliä, jossa nostettiin numero jolla sai yhden vaatekappaleen ottaa

stripparilta pois. Ja ettei tulisi epäselvyyksiä, niin jaoimme numerolappuja ovella ravintolaan tulijoille.

No niin... kisa jatkui ja nostettiin taas yksi numero. Mamma hihkaisi ja ponkaisi ylös penkistä aivan liian

innoissaan. Hän tuli stripparin eteen ja kysäisi sitten minkä vaatekappaleen saisi nykäistä pois. Aika

osuva sanavalinta oli tuo nykäistä, sillä hän sai nuo sukat. Nainen katsoi vähän aikaa stripparia sitten minua ja sitten sukkia.

Näin naisen ilmeestä että sukat taitavat jäädä Claudion jalkaan. Ja niinhän ne jäi. Mamma huusi Claudiolle"pidä sukkas"

ja lähti takaisin pöytään istumaan. Claudio kuiskasi kisan jälkeen minulle huonolla suomenkielellä että tämä ei tainnut olla mummojen hommaa.

Menin omaan poterooni ja aloin soittaa musiikkia. Huvittuneena aloin miettiä iltaa taaksepäin, koska lavalla oli strippari ilkimulki mutta

naiset räpsivät kuvia minusta. Ehkä kuvottuneet ilmeeni oli kuvauksen arvoisia, en tiedä mutta loppujen lopuksi ilta oli hyvä ja rauhallinen.

Naisesta olen oppinut sen, että mieli saattaa muuttua salamannopeasti. Tämän päivän mielipiteellä ei välttämättä ole huomenna mitään käyttöä. Mutta

ainakin ukko pysyy hereillä. Koin tämän hetken ennen keikalle lähtöä, kun sovitut asiat keskusteltiin uuteen uskoon.

Lähdin ajamaan kohti keikka paikkaa pieni jännäkakan pökäle lahkeessa. Kyseessä oli lääkäreiden ja hoitajien yksityisbileet, siellä jos jossain ei kitsastella rahasta. Toisin sanoen siellä raha liikkuu.

Aloin lähestyä juhlapaikkaa kun tuli tämä hieno hetki, jolloin tajuan että ei saatana, ei tämä ole oikea paikka. Pihalla oli jos jonkinmoista hahmoa. Oli

Batman ja kissanainen. Oli Hertta ja hatuntekijä. Faarao ja Kleopatra, Zeus, Julius Caesar... Astuin autostani ulos ja ennen kuin ehdin suutani avata niin Faarao tepasteli eteeni, kätteli minua, laittoi sikarin suuhuni, kätteli minua ja toivotti minut tervetulleeksi. Naurahdin ja kysyin olinko tullut oikeaan paikkaan, ja olinhan minä.

Oloni oli toiveikas ja jännittynyt kun aloin kantamaan keikkakamoja sisälle. Ihmisiä alkoi tulla luokseni iloisina ja humalaisina, toivottaen minut tervetulleeksi. Illan isäntä tuli luokseni ja sanoi ettei ole kiire. Laitat vain kamat kasaan ja tulet meidän kanssa syömään lämpimän ateria ja vielä kakkukahvit päälle. Sitten annetaan ruoan laskeutua ja katsotaan vielä improvisaatio teatterin esitys, sitten voisit aloittaa. No mikäs siinä tokaisin, tämä oli iloinen yllätys.

Siinä sitten syötiin ja aterioitiin piirroshahmojen keskellä ja vaihdeltiin kuulumisia. Kyllä ajattelin että nyt on laitettu jauhot vaihtoon kun jossain vaiheessa

porukka alkoi kertomaan heidän iloisista ihmissuhdesekoiluistaan. Paras oli kun Tom Of Finland (siis pukeutunut häneksi) tuli hormonit valloillaan kertomaan minulle kuinka oli "ratkaisun hetkellä" ottanut kakat talteen ja hyvällä mielellä heittänyt ne porstuan ovesta suoraan hänen nykyisen vaimonsa selkään. SIIS

MITÄ... nämä ihmiset on lääkäreitä. Tom Of Finland kuitenkin jatkoi, että ei sen pitänyt rouvaan osua vaan hänen kolleegaansa, joka makasi

puolialastomana siinä sohvalla. Öööö... tuli kiusallisen pieni hiljaisuus. Olo oli kuin vatikaanissa, jonka jälkeen avasin suuni kysyen, että saiko kaveri ansionsa mukaan? Siihen sain vastaukseksi ettei hän mikään täydellinen mies ole mutta kaveri sai kuulemma kaikkien aikojen ilosanoman. Tämän sanottuaan Tom Of Filand kääntyi ja meni omalle paikalle istumaan. Ihan kiva sanoin, nousin ja menin hakemaan lisää ruokaa.

Alkoi teatteri show ja hauskaa oli. Nautin tästä niinsanotusta löysästä keikasta. Tuli hetki ja siirryin vaivihkaa lavan taakse. Vaivuin odotustilaan, jossa

kuulin vain oman sykkivän sydämeni. Tuli minun vuoroni, sain jännitykseni tasaantumaan. Otin mikin ja sanoin `hyvää iltaa, miten teillä on ilta mennyt´?

Ihan kivasti, kuului yhdestä pöydästä. Vastasin siihen että ´älä välitä, huomenna on uusi päivä´. Sain porukan nauramaan ja samalla myös oma jännitys

hupeni hieman. Kysyin heiltä, mitä he odottavat loppuillalta? Ja siihen tuli suurella mies äänellä, ´mitä vaan´. Naurahdin ja sanoin tuo ei muuten onnistu ja vinkkasin silmää. Jo on paha, voi voi... parasta kadota jatkoin. Yleisö räjähti nauramaan, en osannut odottaa mitään tällaista.Nostin käden ylös ja sanoin, lupaan teille upean loppuillan, olette jokainen tämän illan tähti. Olen täällä teitä varten, saatte laulaa, tanssia ja minut voi laittaa laulamaan ihan mitä laulua vaan. Eli toisin sanoen nolata minut. Myöhemmin tanssin, vinkkasin silmää ja vedin volumet ylös mixeristä, ja mikä biisi sai porukan heti tanssimaan?

SOKKA IRTI!

Ilta eteni vauhdilla, kaikilla oli hauskaa. Minä nautin ja tämä oli sitä taattua tavaraa, jota ihmisille soitan. Miten ihmeessä voin olla tilaisuuksissa ja ravintoloissa, joidenkin mielestä "tähti"? Mutta jos ihminen, todellisuudessa pienissä paikoissa saa näin suuren haloon ja hyvän meinigin, niin kyllä minä voin ylpeänä sanoa itserakkaasti, tähti Jumalan armosta ;)

Kalenterikuvat with DT Eventsin Dream Team valmistuvat, kohta sitä saa ostaa! Hinta on vaivaiset 11€ ja kaikki tuotto menee lyhentämättömänä kehitysvammaisten hyväksi Kuvaaja: Kimmo Karvinen

Perhe on kuin kanto.
Sen juuret kaivautuvat syvälle maahan,
sitä voi yrittää polttaa,
kaataa tai repiä.
Jos kanto on vahva,
se ei hievahdakaan.