Tänään Perjantaina taas perse edellä Ypäjälle, laulattamaan vähän heppatyttöjä.

Tässä yksi hauska tapaus mikä sattui eräässä ravintolassa.

Välillä tulee vanhempia ihmisiä pyytämään kappaleita laulettavaksi, joita mielelläni myös heille laitan. Mutta kun laulu alkaa, niin se on kuin olisi saturnuksen renkaat pallien alla. Kappaleen aikana he vielä pyytävät säätämään heidän ääntään mixeristä, mikä on aivan liikaa siinä vaiheessa minulle. Siinä sitten kääntelen ja vääntelen nipukoita kuin se jotain auttaisi tuohon kammottavaan lappalaistyyliseen joikhaan.

Vanhemmat mummelit kuitenkin tuppaavat olemaan huikealla elämänkokemuksellaan usein oikeassa, ja itsekin joudun pohtimaan tuota silloin tällöin kun "saan" kuunnella heidän elämän viisauksiaan sota-ajasta ihan lapsenlapsenlapsen sinappikakan pyyhkimiseen. Onhan niitä kiva kuunnella jos olisi aikaa mutta kun ei ole ja sitä he eivät ymmärrä. Voiko vitutukseen voi kuolla? Ei sentään suorilta jaloilta, mutta sellainen viiden vuoden viipale lähtee elämän häntäpäästä.

On myös nuorempaa väkeä, jotka juovat ja laulavat. Eihän siinä mitään pahaa ole mutta kun siideripissistyttö saa liikaa mustikkashottia vereensä, jo jonkin verran elämää nähneenä voin sanoa, ettei tuona iltana pissistytön päässä liiku mikään muu kuin meisseli.

Sitä saa mitä tilaa.

Sauna on meille suomalaisille pyhä paikka, mutta jälleen kerran päädyin hiki hatussa pohtimaan elämää suurempia kysymyksiä: Miksi pienemmissä pubeissa/baareissa ei voida satsata ilmastointiin. Ei me tarvita, kuuluu monen suusta; me avataan ovet niin pääsee ilma sisään. Näin juuri... ja sehän on lämmin ilma perkele.

Ottamatta kantaa kenenkään tapaan lutkuttaa alkoholia mutta kun sisälle astelee hieman liian lyhyessä Havaiji-paidassa, pitkin kyliä laahustanut miekkonen, kipuaa lavalle ja ottaa mikin virittäen itsellen niinsanotun mäkihyppyasennon, olin järkyttynyt.

Lähes kiinni turvonneet silmät räpsähtivät kunnolla auki, kun hän näki itsensä laulamassa karaokea ja vielä tuiki tuntematonta kapplaletta, jonka hänen"ystävänsä" oli valinnut. Siinä ei rumia sanoja säästelty kun herra alkoi niitä mikin välityksellä ladata. Ei muuta kuin liut alas ja odotellaan jospa ne sanat loppuisivat... Ei meinannu loppua, otin herralta mikin ja olin juuri kielenmitan päässä mielenrauhasta eli sanomassa sedälle pari tuhmaa sanaa kun miehen housuista alkoi hiipiä todella ummehtunut haju. Pyysin miestä ystävällisesti poistumaan lavalta ja mennä vessaan. Eihän kukaan halua itse olla rippet housuissa saatikka sitten että vieruskaveri löyhkää kuin festarin bajamaja.

On se kumma kuinka hauskaa noissa ravintoloissa aina on.

Tänään tosiaan keikkaillaan Ypäjällä, Karrin Puomissa, siellä starttaan klo 22. Tulkaa nauttimaan.

.

Olihan Ilta Kaarinassa. Vaikka ilma ei ollutkaan kuin morsian, niin silti ihmisiä tuli lauleskelemaan Live-Karaoken tahtiin. Ilma oli pilvinen mutta nämä kaksi aurinkoa minun vasemmalla ja oikella puolella tekivät siitä aurinkoisen. Kiitos Marianne Kantola ja Seppo "Rauli Badding Somerjoki" Mäkikalli, olette säteileviä ja lämpimiä ihmisiä. Mukavaa tehdä yhteistyötä tämän kaksikon kanssa.

Iltatoreja tälle kesälle on vielä kaksi. Iltatorin viimeisen kerran artistivieraana on Lauri Mikkola . Kannattaa tulla paikanpäälle myös vähän kauempaatakin.Ajankohdan laitan myöhemmin uutisiin.

Se olisi Viikonlopusta selvitty. Perjantaina Karrin Puomissa, Ypäjällä, oli hieman hiljaista kun oli jotkut ihmeen letkufestarit. Jotain örinämusiikkia. Suurimmaksi osaksi vitsailtiin ja naurettiin henkilökunnan kanssa, joka on aivan mahtava. Sain jopa hienon punaisen Karrin Puomi pipon, josta laitan myöhemmin kuvaa.

Ypäjä on tunnettu hevosistaan ja eihän siellä mistään muusta varmaan osata puhuakaan. En ole siis varma... Laittelen tuonne uutisiin tapahtumia mitä Puomissa tapahtuu. Siellä on myös meidän oma Karaoke Amateur Champion 2015 Osakilpailu 26.9 .

Lauantaina olin Rantolan Kievarissa, Karunassa mökkikansan paratiisissa. 

Tupa täynnä mikä on aina hyvä asia. Valloittavan ihana ravintolan pitäjä Anne saa asiakkaat positiivisuudellaan aina hyvälle tuulelle. Mitä tästä illasta kertoisi...

No siellä eräät nuoret naiset tulivat sitten laulamaan Petri Munckia- Levoton prinssi-. Siitä tilastahan oli pakko päästä pois, eikö sitä kappaletta olisi voinut jättää karaokeohjelman tekovaiheessa tekenmättä. Mut hyvin likat sen vetivät mitä satuin kuulemaan :) Känniääliöitä ei siellä ollut, kaikki olivat ihmeen "nätisti". Sain jopa hääkeikka pyynnön, mikä oli positiivinen yllätys ja kiva lisä tähän mahtavaan viikonloppuun. Valitettavasti Rantolan Kievarissa ei tänä vuonna ole enää keikkaa, koska sehän on kesäpaikka :(

Kotiinpäin kun matkani kulki, en tiedä mistä manalasta se kaikki usva ja sumu tuli. Näin eteenpäin palttiarallaa 1.5 metriä ja auton mittari näytti 40 km/h.

Kotimatka kesti odotettua kauemmin. Moottoritielläkin 120 alueella körötin miehekkäästi 80 km/h. Siihenkin eteen kun olis tullut hirvi tai joku muu keppihevonen ei sitä olis huomannu.

Rantolan Kievarin kesän viimeisiä keikkavetoja vietiin lauantaina 9.8. Kiitos mahtavista kesäkeikoista, Ihanalle Annelle sekä mahtaville asiakkaille.