Uusi Vuosi 2015, mietteitä ja lupauksia
Joulu oli aika pysähtyä, jolloin saa olla perheen kanssa ja olla vaan, tuntea lämpöä ja rauhaa. Katsoa lasten vilpitöntä iloa ja odotusta, milloin se joulupukki tulee ja kuinka paljon lahjoja saa. Elämä on parasta, kun koko perhe on kotona ja ollaan vaan. Se on täyttä elämää. Suurin vaikuttaja elämässäni on ollut oma äitini. Hänelle olen saanut jakaa ilot ja surut ja saanut ohjeita elämälle, joista kostuu minun tämänhetkinen täydellinen elämäni.
Mitä olen elämältä oppinut? Kun olin nuorempi, painoin muutaman kilon vähemmän. Minun ei koskaan tarvinnut vetää vatsaani sisään kun pidin päälläni puvun liivejä tai muita tyköistuvia vaatteita. Mutta nyt kun olen vanhempi, kehoni on vapautunut. Vyötäröni kohdalla on elastista mukavuutta. Biologiaa vastaan ei kannata potkia. Vaikka itselläni olisi surua ja tuskaa, minun ei tarvitse aiheuttaa sitä muille. Kaikki tarvitsevat lämpimän ajatuksen ja ystävällisen taputuksen olkapäälle. Tärkein ohje elämälle, joka omille lapsilleni on, että ole rehellinen muille sekä itsellesi. Älkää hyvät ihmiset hosuko, se tulee hyvänä ohje kakkosena. Elämän pääasia eivät ole puitteet, vaan elämän sisältö. Hyvänä piirteenäni pidän sitä, että uskallan ajatella omilla aivoillani. Olen saanut paljon aikaiseksi, mutta tuhonnut myös paljon. Äitini ja isovanhempani sanoivat aina, ettei elämässä pidä katkeroitua. Vuosien aikana olen huomannut, ettei mikään tuhoa ihmistä niin paljon kuin katkeroituminen.
Noniin, uuteen aikaan 1.1.2015. On se kummaa, että päivä on ihan samanlainen kun kaikki muutkin 364 päivää ja silti tuntuu ihan uudelta. Kuin koko viime vuosi olisi karistettu kirjaimina kirjansivuilta ja olisi tyhjä kirja täytettävänä. Sen voin kyllä kaikille sanoa yhdestä kliseisestä sanonnasta kuin, uusi vuosi, uudet kujeet. Tuon, jos kuulette minun tai jonkun muun sanovan voitte kyllä vetästä niin kovaa avarilla poskelle, että sukat pyörii viikon jalassa. Ei tuota sanontaa enää koskaan kiitos.
Niin kuin olen aina sanonut, en halua tehdä lupauksia. Kirjoitan mieluummin ylös tavoitteita. Kokosin perinteisellä kynä ja paperi menetelmällä ylös kuluneen vuoden 2014, niin sen plussat kuin miinuksetkin.
Syvimpiä salaisuuksia en laita julkisesti kaikkien ruodittavaksi, mutta oli mukava huomata, että aika arkiset asiat nousivat listan kärkeen. Miinuslistalle pääsi kiire, kodin ruma muovimatto, epävarmuus ja että koen antaneeni liian vähän aikaa ja arvostusta ystävilleni. He kun olisivat kaiken tuon ansainneet.
Mitä tavoitteita minulla on tulevalle vuodelle?
– Yllätän ystäviäni enemmän
– Kirjoitan kirjan
– Juon reilummin vettä
– Siivoan ahkerammin
– Vietän enemmän aikaa ulkona ja luonnossa
– Olen läsnä
Ei mitään mahdottomuuksia, mutta toteutuessaan tavoitteet parantavat varmasti elämänlaatua. Ääneen lausutut, julkikirjoitetut tavoitteet toteutuvat huomattavan paljon useammin kuin omiin aivolohkoihin kaikessa hiljaisuudessa säilötyt ja varastoidut.
Toivoisin myös blogitavoitteita. Olisiko teillä tälle vuodelle laittaa juttuehdotuksia toteutettavaksi? Mistä olisi kiva lukea, mikä kiinnostaa? Voisin pitää teemaviikon, jolloin kirjoitan ainoastaan toivepostauksia. Jos olet jo aiemmin ehdottanut jotain, ehdota uudestaan.
Entä oletteko tehneet lupauksia tai tavoitteita?
Mielettömän hyvää tätä vuotta ihan kaikille.
Antakoon vuosi 2015 vain sellaisia myrskyjä, jotka tuntuvat jälkeen päin seikkailuilta.