Perkeleen keisaripingviini!
Ei ole pakko tehdä niin kuin muut, vaan mitä itse haluaa.
Nautin keikkaelämästä ja olen siellä ihmisiä varten. Kun teen sen heille selväksi, saan samalla mitalla hyvää huomiota takaisin. Välillä on paha paikka olla reagoimatta, johonkin tai joihinkin asioihin. Esimerkiksi eräällä keikallani kiiltoa ja hullua rusketusta kantava seurapiirirouva tuli luokseni pyytäen päästä laulamaan. Perässä tuli merkkifarkkuihin sullottu teiniperse keikkuen tämän rouvan tytär. Tällä oli päällään... tai sanotaan mielummin näin, että se oli kuin vaaleanpunaisia glitter-unelmia painajaisesta. Ei jumankauta, teki mieli potkaista ne takaisin sinne peilipallon alle pyörimään. Tämä seurapiiri tuli lähemmäs ja minä kauemmas, tiedätte varmaan minkä näköinen on yliruskettunut vanha iho ja kilo meikkivoidetta.? Simmoinen kurttuinen omena. Ja tämä tytär, jolla on naamallaan vain yksi ilme...DUCKFACE! Voi v...tu peace tai turpaan sanoin. Nämä kaksi on vetänyt brunsseja pikkurillit pystyssä puoli-iltaa, isäntänsä pankkikortilla.
Muistot eheyttävät meitä ja lisäävät psyykkistä hyvinvointiamme. Nuoruus on merkittävä aika ihmisen elämässä. Silloin meistä tulee se, mitä olemme nyt ja josta identiteettimme vahvistuu. Valitettavasti tuosta maanteiden Madonnan tyttärestä tulee samanlainen, kuin hänen liukasta turkkiaan nuolevasta äidistään. Ikävä totuus, mutta niin se vain on. Eniveis, rouva pyysi kappaletta ja kysäisin , että mitäs kottaraiset haluisivat laulaa? Oli pakko, joten käytin tilaisuuden kun se on. Rouvan ja neidin posket heloitti kuin jouluomenat. He halusivat laulaa "ranskalaiset korot". Olin tainnut saada pinkkiöverit kun kuulutin mikkiin kuuluvalla äänellä. Tässä aivot, ennen kauneutta, luvassa hullua menoa ja konerytmin sykettä. Laulu alkoi ja myös tämän catcat duon tanssiesitys. Ne tanssivat kuin käärmenainen, ilman rytmitajua. Naisten eteen ilmestyi kookas mies frakkiin pukeutuneena. Rouva hyppäsi miehen eteen ja huusi mikkiin, miehen olevan hänen ukkonsa. Äijä melkein kaatoi toisen kaiuttimen joratessaan siinä vieressä. Huusin kovaan ääneen, että perkeleen keisaripingviini, mene muualle tanhuamaan siitä. Mies kuolasi, kuin rikkinäinen colatölkki. Samalla sain vihaisen katseen. Siinä tajusin, ettei nousuhumalaista karhua kannata mennä tökkimään. Onnekseni ravintolan kookkaat ja ripeät järkkärit saartoivat tämän kolmen minuutin munan. Ennen kuin se ehti sanoa sanaakaan, tyhjensin vielä vähän lisää päätäni puristanutta pajatsoa. Ikä tuo minulle näköjään lisäää uskallusta ja tottakai raamikkaat järjestyksen valvojat ympärilläni. Pingviini saatettiin takaisin pöytäänsä ja minä jatkoin kahden glitteripurkin kanssa. Onneksi kappale loppui ja he pääsivät sipsuttelemaan samaan pöytään pingviinin kanssa.
Olin hakemassa tiskiltä vettä, kun näin tämän pingviinimiehen, joka halusi tilata pitkän ja jäisen sekä jossa on paljon giniä. En tiedä mikä aivoripuli mulla oikein on mutta osoitin nurkkapöytää ja sanoin miehelle, että tilauksesi istuu jo tuolla penkillä. Baarih
enkilökunta ja muuta asiakas ympärillä meinas pissata housuihinsa kun naurusta ei tullut loppua. Mies suunnisti luokseni kuin intiaani ja yritti sanoa minulle jotain. Näin tuon pingviinin silmistä, että pää oli tyhjä kuin tuulitunneli. Sain vesilasini, skoolasin sillä ilmaa ja sanoin miehelle, että nauti joka lasillisesta.
Ilta eteni ja oli jälleen valomerkin aika. Näin omin silmin jälleen, että ravintolan valomerkki tekee naiset kauniiksi. Äijät pyörivät eri pöydissä ja etsivät itselleen yöseuraa. Viina tuo halun mutta saattaa viedä kyvyn.