Purjeveneihmisiä
Ennen alkavaa keikkaa, minulla on tapana kierrellä ravintolassa pöydissä kyselemässä asiakkailta kkulumisia ja fiiliksiä. Kierroksen jälkeen hieman lepoa ja juotavaa. Aina ei jaksa stressata. Katsokaas kun jatkuva stressi ei tee ihmiselle hyvää.
Siinä aloitellessani keikkaa, ravintolaan astui valloittava yllätys. Luulin että alkuvuoden silmäkarkit olivat jo kaikki nähty. Tämä vaalea minua vanhempi rouvashenkilö kuitenkin alkoi tiskillä elämään kuin kuningatar. Minä sitä, minä tätä, henkilökunta on paskaa, viini jota tilasi oli kuulemma huonontunut. Kaikki oli ala-arvoista, vaikka ravintola on yksi parhaista, ainakin minun mielestä. Mitä tämä nyt on? Jos tuntematon frakkiväki tulee ravintolaan kuin omaansa ja alkaa käyttäytymään kuin mitkäkin elämäntuskaansa peittävät paskiaiset. Niin minä yleensä kyllä hieman tasoitan tilannetta, jos he lavalle uskaltautuvat laulamaan. Ja yleensä kyllä tulevat.
Ilta jatkoi kulkuaan, kun yksi noista purjeveneihmisistä tuli minulle ja antoi salamyhkäisesti setelin käteeni ja sanoi; Jos seuraavaksi pääsisi laulamaan? Virnistin tälle solariumissa itsensä punaiseksi värjätylle herralle ja sanoin, että raha ratkaisee. Käännyin ja menin koneelle. Kirjoitin kappaleen ja hänen nimensä listalle ja mikä huvittavinta, hän oli ainoa laulaja listalla. Ei tarvinnut hirveesti nimeä listalla siirrellä. Mikä idiootti!
Välillä olen aika uupunut keikkailemaan kuppiloissa, joissa tietää tapaavansa tietyn tyyppisiä, oman elämänsä tarzaneita. Mutta se on niiden muiden elämä, ei minun tarvitse mikään henkiparantaja olla.
Yhtäkkiä kuului pöydästä, ota elämästä kiinni huuto, jonka tämä silmäkarkki latasi jollekin pöydässä istuvalle. Kääntyi vihaisesti kannoillaan ja sivalsi hiuksensa pois naamaltaan. Mikäpä blondina on tallustellessa. Mihin tuo nainen vaan menikin niin se sai kauhean härdellin siellä aikaiseksi. Taisi olla kuivuutta intiimialueella, koska oli niin räjähdysherkkä tämä yhteiskunnan suljettujen huoneiden kriteerit täyttävä nainen. Nainen on kyllä kokonaan oma kysymyksensä.
Kotimatkslla, mikä on minulle pyhä. On parasta istumatyötä mitä tiedän. Konkari viihdyttäjät kyllä tietävät mistä minä puhun. Istut pirsissä, vain radio pitää ääntä. Tiellä vain satunnaisia autoilijoita, korvat lopettaa tinnittämisen puolen ajomatkan jälkeen ja itsepäinen väsymys alkaa koputtelemaan silmäluomia. Mutta ei enää v...maisten asiakkaiden aiheuttamaa turvotusta ohimoilla tai otsalohkossa. Mutta loppujen lopuksi parasta on koti, sänky ja kun korvat vihdoin ja viimein avautuu.